Unelmista

Pitkästä aikaa täällä. ❤️ Edellinen postaus huokuu ikäviä fiiliksiä, mutta nyt voin kertoa, että suurin osa stressistä on selätetty ja olen pystynyt pikkuhiljaa antamaan tilaa hyville jutuille. Mä olin todella ahdistunut hetki sitten joten blogista tuli toissijainen näillä hetkillä.

Mainitsinkin aikaisemmin miten koronasta puhuminen nykyään vain turhauttaa ja vie vähän liikaa voimavaroja. En halua keskittää elämääni näiden asioiden ympärille. Voin toki edelleen keskustella asioista, mutta en kyseisellä aiheella enää kuormita mieltä vaan annan tilaa enemmän mulle merkityksellisille asioille.

Haluaisin jakaa täällä palasia unelmistani. Ja kun unelmoin, kuvittelen elämäni olevan aivan toisenlaista.

Nyt saatte vähän osviittaa selityksien kera mitä näillä tarkoitan, sillä samantyyppisiä kuvia on kerran ollut täällä aikaisemmin, mutta silloin en juurikaan avannut ajatuksiani sen kummemmin..:)

Haaveilen asunnosta/tukikohdasta joka olisi tuntureiden, meren tai koskien lähistöillä – en pelkästeen asunnosta vaan enemmän elämästä näiden unelmakuvien takana.

En nyt tuo julki tarkempia sijainteja/kohteita, mutta on niitäkin tässä pohdittu aikalailla..:) Luonnon äärellä eläminen aivan uudesta näkökulmasta katsottuna – on osa hiljalleen muodostunutta unelmaani. Enkä tästäkään ihan vielä kaikkea viitsi kirjoittaa, mutta varmasti jossain vaiheessa avaan tästä vielä lisää ❤️

Lapissa asuneena tämä mielikuva ei tunnu kaukaiselta vaan pikemminkin luonnolliselta. Tavoittelen tiettyä elämäntyyliä ja sen ajatteleminen sytyttää sydämessäni merkityksen ja palon tunteen, joka tuntuu täysin omalta. ❤

Hotel Utsjoki

Nyt kun perhokalastuksen kausi alkaa pikkuhiljaa hiljentyä niin on kiva suunnata ajatuksia toisaalle muihin juttuihin. Kesä täällä on ollut todella kalastuspainotteista ja on haikeaa, että yksi asia missä on ollut mukana sydämellä tulee tiensä päähän.

Olen oppinut reilu yhden kalastuskauden aikana paljon perhokalastuksesta. En koskaan kuvitellut kalastavani tällä tavalla, mutta jotenkin siitä tuli täällä uusi harrastus johon lähdin heti epäilemättä mukaan. Se on maailman kauneinta seurattavaa, miten läheltä olen katsonut kun joku tekee sitä myös sydän mukana. Ei sanat riitä miten kiitollinen olen kaikesta saamastani opista ja ihmisistä, joiden mukana olen saanut olla. Upeita kokemuksia takana. ❤️

Saimme viime viikonloppuna mahdollisuuden yöpyä Hotel Utsjoella, jonka välittömässä läheisyydessä on Utsjoki. Tämä paikka on tullut minulle tutuksi vasta tänä kesänä ja tästä onkin tullut kerättyä ehkä parhaimmat muistot sekä enkkakalat..:)

Utsjoelle hotellilta oli matkaa vain rappusten verran..

Tästä lähti ilta käyntiin. 💛

Olimme jotenkin tosi uupuneita, joten ei mennyt myöhään. Enemmän houkutteli lopulta vain ajatus siitä, että pääsisi lepäämään ja keräilemään voimia seuraavalle päivälle.

Tänne oli ihana päästä nukkumaan..<3

Ennen sitä menimme vohveleille. Hotelli Utsjoelta tänne ajaa vajaat 10min.

Ihana paikka. 💛 Toteutettu yhteistyössä Hotel Utsjoen kanssa*

https://www.instagram.com/hotelutsjoki/

ta mig tillbaka

Nyt kuvia paikasta johon menimme ensimmäistä kertaa kalaan. Mullahan on vielä todella vähän kokemusta takana enkä kokenut olevani tarpeeksi kokenut näin haastavaan koskeen joten ensimmäiseksi tunsin aika paljon epävarmuutta.

Kyllä muutama kirosana lensi tuolla kivikossa. Perhot kiinni pitkin puita ja kiviä. Kyllä kalastajat tietää mitä tää touhu parhaimmillaan voi olla.

Mutta sitten vaihdoin kurssia. Totesin, että kehitys ja tietotaito kasvaa siellä missä mukavuusraja sekä tuttu turvallisuuden tunne ylittyy..

Olen liian kilpailuhenkinen ja ottaa koville, jos en pärjää tai osaa. Mutta tuolla ollessani näin mahdollisuuksia ja koin lopulta onnistumisen tunteita. Epävarmuus helpottaa jokaisella kerralla ja tästä voisin olla eniten ylpeä, jos jostain.

Olen vasta alussa perhokalastuksessa, saa nähdä mihin tämä tie johtaa. Niin paljon vielä opittavaa kaikesta. Niin kuin siitä olen puhunut, ei se ole minun ykköslajini, mutta se on mahtavaa ❤️

Kaikkea tätä tulee ikävä, mutta onneksi kosket eivät täältä mihinkään katoa. 💛

Utsjoki

Heipparallaa!!:) Nyt vihdoin niitä kuvia viime viikonlopusta..:)

Alhaalla muistoja yöstä jotka jää sydämeen. Tuntuu, että osa sydäntä jäi jonnekin tänne..

Kello oli kaksi yöllä ja ihastuin näihin hetkiin.

Se on ihan totta, että ei kameraan voi tallentaa sitä todellista tunnelmaa jonka itse näkee ja kokee. 💛

Jokainen yö venyi melkein aamuun asti..

Ja sunnuntaina sai kalastella vielä kuuteen asti..

Mä oon aika kilpailuhenkinen ja välillä se, kun toinen on onnistunut ja itsellä jäänyt onnistumisen tunteet pois – on harmittanut. Vaikkakin toisen saavutus on upeaa eikä se ole mistään pois.

Saavutukset ja onnistumisen tunteet tulevat monien toistojen, oivalluksien ja harjoitteluiden kautta.

Alhaalla muisto siitä, että kunhan vain luottaa tekemiseen – se lopulta palkitsee.

Oli toki upeaa, mutta enemmän olin ylpeä siitä miten hienosti ja kärsivällisesti toinen on mua jaksanut opettaa, kun olen ollut varmasti maailman hankalin opetettava. ❤️

Joen toisella puolella Norja.

Ja takas kotimatkalla radiosta soi tämä biisi:

”I travelled all this way so I could cover up the past
Paint myself a future where the happiness would last
I don’t know how to let you go
I’d go anywhere if it would give me peace of mind”

💛

-Elviira

 

Juhannus Utsjoella

Pysähdyttävän kaunista joka puolella. Myöhemmin varmasti laajempaa tarinaa tänne blogin puolelle kunhan ollaan selvitty takaisin kotiin. Eilinen venyi aamu kolmeen asti nuotiolla upeiden tyyppien kanssa. Viiniä ja shamppanjaa kului ja meno oli kyllä sen mukaista..

Nyt ollaan saunottu ja mä rentoudun vielä hetken tässä ja sit illalla tekemään sitä mikä oli matkan päätarkoitus.

Mitä parhainta viikonloppua vielä sinne!!😊