Avainsana: Ulkonaperillä

Blogitauko

Published on julkaissut Elviira SavolainenJätä kommentti

Heippa täältä koskelta 🙂 Lähdin eilen illalla ulos mun lemppari paikkaan ja tulin tänne uudestaan vielä tänään viimeistelemään ajatukset kasaan. Ajatukset täällä virtaavat paremmin, kuin missään muualla. Tästä koskesta tuli mulle todella rakas kesän aikana joten laitoin repun selkään ja suuntasin tänne kirjoittamaan.

Hah. Tästä retkipannusta muuten tuli myöskin mulle varsin tärkeä enkä olekaan lähtenyt mihinkään ulos ilman sitä siitä lähtien, kun sen ostin. Näitä elämän pieniä juttuja taas 🙂

Olen siitä aika onnellinen, että näin aito luonto on jatkuvasti mun lähellä. Tänne on ollut helppo tulla, kun mieli tuntuu liian painavalta ja tässä saan hengittää ja antaa sydämelle tilaa tuntea jotain muutakin, kuin pelkkää paineen tunnetta. Luonnolla on aina ollut mulle suuri merkitys hyvinvoinnin kannalta ja tiedän, että monelle meistä se merkitsee samaa.

Oon aikaisemmin jakanut täällä ajatuksiani työpaikkakiusaamisesta ja siitä miten peruuttamattomasti se on terveyteeni vaikuttanut. Sanomattakin selvää, että asia on saanut laajat mittasuhteet ja ovat minulle raskaita asioita edelleen käsittää. Olen ollut täällä avoin, mutta nyt alkaa tuntua siltä, että vedän jonkun rajan liittyen yksityisyyteni. Olen saanut paljon ihania viestejä, mutta valitettavasti kaikki ei ymmärrä kunnioittaa toista tai toisten yksityisyyttä.

Ei sitä kirjoittaessa käsitä minkälaiselle yleisölle jakaa ajatuksiaan. Onneksi suurimmaksi osaksi kuitenkin blogini on hyvänmielen paikka ja tänne on hyvä palata kun tuntuu siltä, kiitos teille! 💛 Tämä kuitenkin on myös minulle tärkeimpien ajatuksien turvasatama ja toivon, ettei se koskaan kääntyisi minua vastaan.

Mun elämässä tapahtuu tällä hetkellä paljon enkä täällä avaa asioita nyt sen enempää. Käsittelen asioita kuten parhaaksi sen näen ja vaikka tällä hetkellä elän käännekohtaa elämässäni niin tiedän, että lopulta asiat tapahtuvat minua varten. Olen niin optimistinen lopulta vaikka mun sydän olisi miten rikki ja väsynyt.

Mä tarviin nyt aikaa. Haluan kuitenkin olla rehellinen ja varmasti myöhemmin jaan täällä enemmän omaa elämääni, kun siihen jaksaminen riittää.

Jätän blogini nyt pienelle tauolle ja palailen tänne taas, kun aidosti tuntuu siltä. Nyt ovat ajatukset tällaiset ja ne tuntuvat oikeilta.

Mitä parhainta syksyä sinne ruudun toiselle puolelle! Palaillaan taas ❤️

Hotel Utsjoki

Published on julkaissut Elviira SavolainenJätä kommentti

Nyt kun perhokalastuksen kausi alkaa pikkuhiljaa hiljentyä niin on kiva suunnata ajatuksia toisaalle muihin juttuihin. Kesä täällä on ollut todella kalastuspainotteista ja on haikeaa, että yksi asia missä on ollut mukana sydämellä tulee tiensä päähän.

Olen oppinut reilu yhden kalastuskauden aikana paljon perhokalastuksesta. En koskaan kuvitellut kalastavani tällä tavalla, mutta jotenkin siitä tuli täällä uusi harrastus johon lähdin heti epäilemättä mukaan. Se on maailman kauneinta seurattavaa, miten läheltä olen katsonut kun joku tekee sitä myös sydän mukana. Ei sanat riitä miten kiitollinen olen kaikesta saamastani opista ja ihmisistä, joiden mukana olen saanut olla. Upeita kokemuksia takana. ❤️

Saimme viime viikonloppuna mahdollisuuden yöpyä Hotel Utsjoella, jonka välittömässä läheisyydessä on Utsjoki. Tämä paikka on tullut minulle tutuksi vasta tänä kesänä ja tästä onkin tullut kerättyä ehkä parhaimmat muistot sekä enkkakalat..:)

Utsjoelle hotellilta oli matkaa vain rappusten verran..

Tästä lähti ilta käyntiin. 💛

Olimme jotenkin tosi uupuneita, joten ei mennyt myöhään. Enemmän houkutteli lopulta vain ajatus siitä, että pääsisi lepäämään ja keräilemään voimia seuraavalle päivälle.

Tänne oli ihana päästä nukkumaan..<3

Ennen sitä menimme vohveleille. Hotelli Utsjoelta tänne ajaa vajaat 10min.

Ihana paikka. 💛 ❤Toteutettu yhteistyössä Hotel Utsjoen kanssa*

https://www.instagram.com/hotelutsjoki/

ta mig tillbaka

Published on julkaissut Elviira SavolainenJätä kommentti

Nyt kuvia paikasta johon menimme ensimmäistä kertaa kalaan. Mullahan on vielä todella vähän kokemusta takana enkä kokenut olevani tarpeeksi kokenut näin haastavaan koskeen joten ensimmäiseksi tunsin aika paljon epävarmuutta.

Kyllä muutama kirosana lensi tuolla kivikossa. Perhot kiinni pitkin puita ja kiviä. Kyllä kalastajat tietää mitä tää touhu parhaimmillaan voi olla.

Mutta sitten vaihdoin kurssia. Totesin, että kehitys ja tietotaito kasvaa siellä missä mukavuusraja sekä tuttu turvallisuuden tunne ylittyy..

Olen liian kilpailuhenkinen ja ottaa koville, jos en pärjää tai osaa. Mutta tuolla ollessani näin mahdollisuuksia ja koin lopulta onnistumisen tunteita. Epävarmuus helpottaa jokaisella kerralla ja tästä voisin olla eniten ylpeä, jos jostain.

Olen vasta alussa perhokalastuksessa, saa nähdä mihin tämä tie johtaa. Niin paljon vielä opittavaa kaikesta. Niin kuin siitä olen puhunut, ei se ole minun ykköslajini, mutta se on mahtavaa ❤️

Kaikkea tätä tulee ikävä, mutta onneksi kosket eivät täältä mihinkään katoa. 💛

Utsjoki

Published on julkaissut Elviira Savolainen

Heipparallaa!!:) Nyt vihdoin niitä kuvia viime viikonlopusta..:)

Alhaalla muistoja yöstä jotka jää sydämeen. Tuntuu, että osa sydäntä jäi jonnekin tänne..

Kello oli kaksi yöllä ja ihastuin näihin hetkiin.

Se on ihan totta, että ei kameraan voi tallentaa sitä todellista tunnelmaa jonka itse näkee ja kokee. 💛

Jokainen yö venyi melkein aamuun asti..

Ja sunnuntaina sai kalastella vielä kuuteen asti..

Mä oon aika kilpailuhenkinen ja välillä se, kun toinen on onnistunut ja itsellä jäänyt onnistumisen tunteet pois – on harmittanut. Vaikkakin toisen saavutus on upeaa eikä se ole mistään pois.

Saavutukset ja onnistumisen tunteet tulevat monien toistojen, oivalluksien ja harjoitteluiden kautta.

Alhaalla muisto siitä, että kunhan vain luottaa tekemiseen – se lopulta palkitsee.

Oli toki upeaa, mutta enemmän olin ylpeä siitä miten hienosti ja kärsivällisesti toinen on mua jaksanut opettaa, kun olen ollut varmasti maailman hankalin opetettava. ❤️

Joen toisella puolella Norja.

Ja takas kotimatkalla radiosta soi tämä biisi:

”I travelled all this way so I could cover up the past
Paint myself a future where the happiness would last
I don’t know how to let you go
I’d go anywhere if it would give me peace of mind”

💛

-Elviira

 

Juhannus Utsjoella

Published on julkaissut Elviira Savolainen

Pysähdyttävän kaunista joka puolella. Myöhemmin varmasti laajempaa tarinaa tänne blogin puolelle kunhan ollaan selvitty takaisin kotiin. Eilinen venyi aamu kolmeen asti nuotiolla upeiden tyyppien kanssa. Viiniä ja shamppanjaa kului ja meno oli kyllä sen mukaista..

Nyt ollaan saunottu ja mä rentoudun vielä hetken tässä ja sit illalla tekemään sitä mikä oli matkan päätarkoitus.

Mitä parhainta viikonloppua vielä sinne!!😊

Tuulisjärvi

Published on julkaissut Elviira SavolainenJätä kommentti

Huomenta sinne!:) Oon ollut jo kuuden aikaan hereillä ja oon tässä juonut muutaman mukillisen kahvia ja tehnyt sohvalla blogijuttuja. Kirjoitan nyt eilisestä aamuretkestäni.

Heräilin eilen aikaisin aamulla ja päätin suoraan lähteä Tuulisjärvelle auringon vielä noustessa.

Pysähdyin matkalla ihastelemaan aurinkoa.

Mökithän täällä on valitettavasti nyt suljettu, mutta onneksi tulet voi tehdä myös ulkona.

Meidän suunnitelma on lähteä sunnuntaina tuonne pilkille aikaisin aamulla enkä malta odottaa!!:)

Tällaista siis eilen..:)

Ihania hetkiä luonnossa ja tässä tuntui, että unohdin kaiken negatiivisen ympäriltä. Mä oon päivittäin nyt saanut kuulla ja lukea kriisejä, joten oli ihana päästä pitkästä aikaa ihan vaan istumaan aurinkoon ja hiljaisuuteen. Luonnosta saa niin paljon hyvää energiaa ja siksi sinne on välillä tärkeä myös pysähtyä ja olla vaan..💛

Kahvia ja aurinkoa

Published on julkaissut Elviira SavolainenJätä kommentti

Mä heräilin tänään ennen kahdeksaa ja olin aika sekaisin kun on siirrytty kesäaikaan.

Mut onnellinen, kun ollaan nyt virallisesti menossa kesää kohti ja oon siitä innoissani. Tai no, Lapissahan on nyt ennätysmäärä lunta ja sitähän saattaa olla vielä heinäkuussakin joten ehkä mä otan nyt ihan rauhallisesti. Tulvia siis odotellessa ihan tässä ensimmäisenä 😀

Oon ollut työviikosta edelleen todella väsynyt, mutta luojan kiitos kahville. Sen voimin tässä ollaan nimittäin menty ja tältä näyttää just nyt.. Tää on kans jotenkin niin koomista, kun muutama vuosi sit ajattelin, että en tuu koskaan juomaan normaalia kahvia ja nyt tämähän tuntuu olevan mun aamujen pelastus. Näin ne ajatukset vaan muuttuvat 🙂

Oon lepäillyt aamun nyt tässä sohvalla, tehnyt tähän oman lukunurkkauksen kahvin kera ja lukenut kasan lehtiä ja etsinyt inspistä ja ihaillut toisten koteja..

Mä koitan herätä tässä hetken ja sit luultavasti ulos ja myöhemmin päivällä lisää blogijuttuja ajankohtaisesta aiheesta.

Aurinkoista sunnuntaita sinne!😊