ta mig tillbaka

Nyt kuvia paikasta johon menimme ensimmäistä kertaa kalaan. Mullahan on vielä todella vähän kokemusta takana enkä kokenut olevani tarpeeksi kokenut näin haastavaan koskeen joten ensimmäiseksi tunsin aika paljon epävarmuutta.

Kyllä muutama kirosana lensi tuolla kivikossa. Perhot kiinni pitkin puita ja kiviä. Kyllä kalastajat tietää mitä tää touhu parhaimmillaan voi olla.

Mutta sitten vaihdoin kurssia. Totesin, että kehitys ja tietotaito kasvaa siellä missä mukavuusraja sekä tuttu turvallisuuden tunne ylittyy..

Olen liian kilpailuhenkinen ja ottaa koville, jos en pärjää tai osaa. Mutta tuolla ollessani näin mahdollisuuksia ja koin lopulta onnistumisen tunteita. Epävarmuus helpottaa jokaisella kerralla ja tästä voisin olla eniten ylpeä, jos jostain.

Olen vasta alussa perhokalastuksessa, saa nähdä mihin tämä tie johtaa. Niin paljon vielä opittavaa kaikesta. Niin kuin siitä olen puhunut, ei se ole minun ykköslajini, mutta se on mahtavaa ❤️

Kaikkea tätä tulee ikävä, mutta onneksi kosket eivät täältä mihinkään katoa. 💛

Lappiin muutto toi mukanaan työpaikkakiusaamisen

Heinäkuussa 2019 mua pyydettiin töihin Saariselälle. Tätä ennen oltiin jo keretty ajatella muuttoa Lappiin ja elämää siellä muutenkin. Sain ensimmäisenä yllättäen mahdollisuuden lähteä aikaisemmin aloittamaan työt, joten pakkasin kamat kasaan muutaman päivän varoitusajalla ja suuntasin kohti Helsinki-Vantaa lentokenttää. Tässä kohtaa osa varmaan ajattelee, miten paljon sitä voisi jännittää tällainen hyppy.

Mä olin todella rauhallinen. Jotenkin tuleva matka tuntui niin oikean luonnolliselta. Sellaiselta, jonka kuului tapahtua ❤

Maisemat vaihtuivat sekä tunne sisälläni. Ajattelin, että vihdoin uskalsin tehdä jotain rohkeaa ja olin ylpeä siitä. Asiat vihdoin järjestyy. Kolme viikkoa meni nopeasti ja kasassa upeita hetkiä luonnossa ja kivalta tuntuva työ sekä tunne, että täällä on hyvä olla. Asunnon irtisanoin ennen Helsinkiin paluuta ja elokuussa muutimme Ivaloon pysyvästi.

Tänne muuttaminen tuntui odotetulta käännekohdalta elämässä. Käännekohtahan se oli, jolla tuntui lopulta olevan kallis hinta.

Täytyy ymmärtää, että paha olo on hänellä, joka sen kohteellensa aiheuttaa.

Aloin voida syksyn jälkeen huonommin kotona työpäivien jälkeen. Töihin saavuin lähes aina hyväntuulisena ja hymyilevänä. Kai se on helppoa, kun tuntee jotain merkitystä työssään. On elämässään muutenkin onnellinen. ❤️ Tämä oli kai kova paikka toiselle työntekijälle, jonka kohteeksi jouduin työpaikallani.

Aloin kokea pikkuhiljaa ulkopuolelle jättämistä duuniin liittyvissä asioissa sekä muutenkin, törkeitä kommentteja, hyökkäävää ja minuun kohdistettua nöyryyttävää käytöstä myös asiakkaiden edessä. Lopulta se oli henkistä väkivaltaa myös työn ulkopuolella. Arvostelua henkilökohtaisesta elämästäni, uhkailua ja pelottelua, mikä lopulta vei osan terveyttäni ja sairastuin parantumattomaan suolistosairauteen, jonka kanssa elän loppuelämäni. Olen luonteeltani vahva, mutta kehoani en pystynyt tältä sairaudelta suojata.

Työpaikkakiusaaminen täytyy ottaa vakavasti eikä sitä saa sivuuttaa. Se on lopulta ihmisarvoa loukkaavaa ja henkistä väkivaltaa. Se on rikos. Oon paljon pohtinut, että mistä tuollainen käytös lopulta johtuu. Minkälainen ihminen on niin heikko sisältä, että pönkittää jo valmiiksi huonoa itsetuntoaan toisen kiusaamisella.

Kateus ja oma paha olo ajaa ihmisen hulluun ja pelottavaan käytökseen ja siihen ei osaa itse mitenkään varautua. Aluksi otin kaiken itseeni, kunnes jouduin muistuttamaan itseäni päivittäin, että toisen käytös puhuu puolestaan. Hetken mietin, että onkohan mussa oikeasti jotain vikaa, mutta todellisuudessa toisella on vain niin onnetonta olla itsensä kanssa.

Kyseinen sotku on hoidossa muilla tahoilla ja ajattelen, että ihmiset jotka tällaista tekee saa lopulta sen minkä ansaitsee. Mulla on nyt tarpeeksi kauan ollut huono olla, siitä ei pääse yli eikä ympäri, mutta ääneen puhuminen näistä asioista blogiin asti helpottaa sillä tiedän, että en ole ainoa joka on joutunut väkivallan uhriksi työpaikalla.

Mulla on kova luotto siihen, että mihin tahansa kuljenkaan tästä eteenpäin, niin asiat järjestyy ja asioiden yli ehkä joskus pääsee. Mulla on onneksi perhe ja lähimmäiset tukena ja se tuki on korvaamatonta.

Loppuun täytyy vielä sanoa, et vaikka miten paljon tuo asia on mua hetkeksi horjauttanut ja mitä olen joutunut käymään läpi niin ainoa mihin voin itse jatkossa vaikuttaa on se, millainen ihminen itse olen toisille. Vaikka oma ymmärtäminen ei ihan kaikkea enää käsitäkään tai toisen ihmisen pahuutta niin silti jaksan toivoa, et ihmiset tekisivät niitä asioita joihin voi itse vaikuttaa. Sen sijaan, että olisi toiselle paha – keskittyisi ennemmin oman elämänsä parantamiseen.

Ulkoilua ja hyvinvoinnista

Mulla tosiaan oli sunnuntaina vähän lyhyempi päivä ja töistä lähdettyä mieli oli jotenkin todella väsynyt. Joskus näinkin. Onneksi rakas sai ihanan idean ja päätti tulla hakemaan mut töistä ja siitä suoraan päätimme suunnata tuntureille. Tuonne oli ihana päästä hengähtämään yhdessä ja tuntui samalla ihmeelliseltä olla tuolla satumaassa, jossa kaikki oli valkoista.. Ajatella, että aivan lähelläni on paikka, johon olen ennen haaveillut pääseväni ja voin jakaa näitä hetkiä rakkaimpani kanssa.

En ihan ollut varautunut et lähdemme ulos suoraan töistä joten asianmukainen pukeutuminen noihin pakkasiin ei ollut ihan kondiksessa. Lämmittelin itseäni juoksemalla ympäri ämpäri tuota pientä tunturia 😀 Silti nautin ja ihmettelin tuota kauneutta ympärilläni..<3 Seuraavalla kerralla kuitenkin täytyy mennä tuonne ajan kanssa ja paremmin varautuneena.

Mun olisi tänään hyvä vain olla ja levätä. Toki muutamia, ei niin kivoja juttuja on saatava hoidettua pois alta. Lepääminen tuntuu usein mulle todella hankalalta ja oon aikaisemminkin tiedostanut saman asian, kun keho pyytää rauhoittua ja laiminlyönyt todellisen olotilan. Sit ku oma mieli kun on vähän vilkkaampi niin sitä kuuntelee usein sit enemmän, mikä lopulta on kostautunut takas moneen kertaan.

Se on hassua, kun kuitenkin tiedostaa pysähtymisen tärkeyden ja sen, että oma jaksaminen on maailman tärkeimpiä asioita ja se edellyttää sitä, et on täysin ok olla tekemättä mitään, kun siltä tuntuu ja vaikka ei tuntuisikaan.

Mutta usein meillä se oman kehon kuunteleminen jää huomioimatta kiireen keskellä, vaikka eihän minkään kuulu tulla oman hyvinvoinnin edelle. Koitetaan muistaa näitä asioita ja olla tosiaan tekemättä yhtään mitään, kun siltä tuntuu ❤

Ihanaa päivää sinne. ❤

 

Töitä ja töitä

Viimepäivät ovat menneet töissä ja se alkaakin jo pikkuhiljaa tuntua kehossa ja mielessä. Tänään viettelen vapaata ja oonkin saaanut siivottua ja pesin kasan pyykkiä ja sit kävin treenaamassa. Voi miten siitä tuleekin aina niin hyvä fiilis!!:)

Lapissa on nyt siis sesonki, eli täällä riittää ihan kivasti porukkaa ja töissä on kiirettä, mut mä toisaalta nautin siitä. Se pysähtyminen ja rauhoittuminen vain jää todella vähälle sen kiireen keskellä ja henk. koht. tuntuu, et yksi vapaapäivä viikossa ei riitä palautumiseen varsinkaan just nyt.

Kerroin tästä töissäkin ja naurettiin sille, kun mä heräsin pari yötä sit siihen, et etsin mun tyynyn vierestä erästä töihin liittyvää tavaraa ihan niin kuin olisin ollut töissä. Tää tapahtui vielä kaksi kertaa yön aikana.. Sit tänään aamulla juuri herättyäni aloin keittämään kahvia ja päätin keittää ne kahvit suoraan tuohon pannun alustalle. Itse pannuhan oli vielä tiskikaapissa ja katsoin sitä touhua sit siinä, et miten hitossa tähän päädyin, ei ole ollut ihan kaikki muumit laaksossa 😀 Voi että tätä meininkiä täällä..

AfterlightImage (4)

Huomaan heti, jos käyn ylikierroksilla ja kehossa on jonkin asteen stressitila. Mulle tähän ehdottomasti eniten auttaa luonnossa oleminen. Se on sellainen paikka jossa ajatukset saa lepää ja voi hengittää rauhassa ja kuunnella omaa mieltä. Ottaa aikaa itselle ja muistaa ne pienet onnellisuuden asiat, joiden varjoon yleensä jää aiheeton stressi. Mä tässä mietin just, että mistä oon kiitollinen. Ja oon aika onnellinen siitä, että ympärillä on lähes koskematonta luontoa ja miten pysäyttävän kaunista luonto on täällä. Ja että työmatkallakin saattaa nähdä illalla revontulia. ❤

Mä tulin jälleen taas ulkoa ja nyt ajattelin iltapalan kautta saunaan ja sit nukkumaan.

Ihanaa viikkoa sinne!<3

 

 

 

Kotimatkalla

Eilen töistä lähdettyä oli niin upea taivas, että oli pakko ikuistaa tuo hetki kameralle ja jakaa myöskin täällä..:)

En voi uskoa, että tältä näyttää mun työmatka ja kotikulmat..<3

Ostoslistalla on tällä hetkellä suht hyvä kamera mikä mahtuisi taskuun ja jossa hyvä hinta-laatusuhde. Olenkin jo valmiiksi selaillut nettiä ja vastaan tullut muutama hyvä vaihtoehto. Löytyisikö sieltä jtn vinkkejä? 🙂

Saariselkä

Niin upea tunne päästä aina tänne huipulle. Täällä käydessäni ei ole näkynyt juuri ketään. Muutama haikkailija mennyt ohitse, mut muuten saanut olla aika yksin. Tuolla ollessa tarttuu tietynlainen rauhallisuuden tunne eikä mieli vaeltele turhissa asioissa..

Tunnen paljon kiitollisuutta siitä, missä asun tällä hetkellä ja missä ylipäätänsä elän just nyt. Tuntuu, että tulin tänne vasta muutama päivä sit, mut tässähän on mennyt jo viikko. Aika menee niin nopeasti täällä enkä vieläkään ikävoi minnekään muualle. Pohdittiin aikaisemmin työkaverin kanssa siitä, et tuleekohan sellaista tunnetta ollenkaan 😀 Nyt täytyy vaan elää hetkessä ja olla onnellinen että on mahdollisuus kokea kauniita hetkiä täällä..:)

IMG_3102DXJZ7036

Pumpulikukkia.. Omin sanoin 😉

IMG_3153

Loppuviikko meneekin sit töissä. Palataan myöhemmin ❤