Lapsuudenkuvia <3

Mulla on tällä hetkellä etsinnässä aurinkotuoli ja olenkin vähän erilaisempaa versiota menossa just katsomaan yhdestä liikkeestä, kun mulle vinkattiin et siellä saattaisi olla mallikappale vielä jäljellä jtn peukut pystyyn!:)

Näin aurinkotuoleista kuvia netissä ja sehän on nyt taas trendi. Toki ne on niin ajattomia jotenkin, että en yhtään ihmettele..:) Niistä kuvista tulikin mieleen, että meillähän oli omassa lapsuudessa alkuperäinen sellainen ja arvatkaapa vaan soittelinko äidille, että nyt pitäisi löytää valokuvia missä me ollaan aurinkotuolissa ja löytyihän niitä.:)

Samalla taisin käydä kaikki kuvat läpi ja oli ihan pakko ottaa kuvat muutamista ja laittaa tänne..

Minä ia isosiskoni..:)

Haluaisin kovasti tietää minkä takia olen halunnut istua yksin..:D (kuva Lapin mökiltä..)

Leikkimässä..

Minä ensimmäisellä luokalla..:)

Olipa hauskaa katsella vanhoja valokuvia. ❤

Väärä ajattelutapa

Nyt on sellainen olo, että pakko kirjoittaa aiheesta.

Me ollaan kurssilla hyvällä porukalla puhuttu vuorovaikutuksesta ja toisen ihmisen kohtaamisesta ja täytyy todeta, että monille näyttää tämä olevan täysin vieras käsite mikä on aika huolestuttavaa.

Nyt ollaan muutama vuosi käytetty jäätävän paljon resursseja yhden ongelman työstämiseen ja mainontaan, kun tässä maailmassa on hemmetin monta muuta ongelmaa, joiden kuuluisi saada vähintäänkin yhtä paljon huomiota/aikaa/toimenpiteitä/resursseja/rahaa.

Pari päivää sit tämän tietyn keskustelun myötä tuli tilanne, jossa eräs oli sanonut lopettavansa tilin seuraamisen ja että oli aiemmin pitänyt fiksuna, mutta ei enää, koska tietyt ajatukset olivat poikenneet hänen omasta näkökulmastaan. Jos toisenlaisia ongelmia(kuten vaikkapa muut, vaikeat sairaudet, alkoholismi, kovaa vauhtia kasvavat mielenterveydelliset ongelmat jne..)tuodaan tänä aikana esille, on se kuulemma tämän pandemian vähättelyä ja se ei ole fiksua käytöstä. Se siitä, ei tästä sen enempää. Ymmärrätte varmaan..

Mun mielestä on järkyttävää, et joku tässä maailmassa oikeasti kuvittelee pystyvänsä määrittää toisen ihmisen fiksuuden. Että jonkun toisen ajatus on väärä. Mä henkilökohtaisesti haluaisin itse pysyä näin tuomitsevista ihmisistä kaukana.

Tavallaan mä hämmästelen, että noin arvostelevat kommentit tulevat sit kuitenkin sellaiselta, joka on päättänyt kohdata ihmiset omassa elämässään noinkin kapealla mielellä. Ja se jos mikä auttaa tajuta toisen suppean tavan katsoa toisia ihmisiä ja maailmaa.

Toivottavasti meille opetettaisiin enemmän sitä, kuinka tärkeää on kohdata ihmiset sellaisina mitä he ovat. Että jokaisen mielipidettä tai ajatusta voitaisiin tarkastella yhtä arvokkaasti kuin omiamme – vaikka se niistä poikkeaisikin. ❤️ En varmaan olisi jäänyt pohtimaan toisen käytöstä noin muuten näin syvästi, jollei juuri oltaisi käyty näitä asioita läpi kurssin puolesta. Nyt vain tuli vahva tunne, että tästä pitää kirjoittaa vähän myös tänne.

Elämän arvokkaimpia juttuja joita olisi tärkeää tuoda enemmän esille. ❤️

Viimeinen auringonlasku

Vietin viimeisiä iltojani tuolla nuotion äärellä kuunnellen kosken kohinaa sillä tiesin, että hetken päästä en enää ole täällä..

Sain hyvästellä toisen kotini ajan kanssa enkä tunne enää muuta kuin ikävää joka toivottavasti tästä pian helpottaa. Sydän on täällä ja oli tärkeää mun saada lähteä ajan kanssa, jotta pystyn keskittymään tulevaan elämääni ilman, että jatkuva suru tai ikävä painaisi siellä taustalla.

Sain eräänä iltana seurakseni ohikulkijoita ja keskustelimme lapissa asumisesta ja oikeastaan kerroin vähän myös omaa elämäntarinaani miten päädyin tänne ja sen, että olen myöskin muuttamassa nyt pois. Puhuimme niitä näitä ja lopuksi mies sanoi, että nähdään sit vuoden päästä 😀 Kerroin miten mulla on nyt jo ikävä ja he veikkasivat, että yleensä sitä lähdetään ja lopulta kuitenkin tullaan takaisin. Ymmärrän sen täysin ja jännä tosiaan nähdä sit mitä tulevaisuus tuo tullessaan 🙂 Joten terkut vaan sinne matkailijoille jos koskaan tänne eksytte..(todella todennäköistä..:)

Vaikka mun sydän halkeaakin ikävästä niin mä keskityn nyt Helsingissä omiin suunnitelmiin. Sen verran innoissani olen ja mielessä kyllä pysyy monien ihanien ihmisten kertomus siitä, että sitä aina pääsee takaisin, jos siltä tuntuu.💛 Se on mun tän hetkiselle sekaisin olevalle mielelle lohduttavin lause kuulla.

If there ever comes a day when we can’t be together, keep me in your heart. I’ll stay there forever

Blogitauko

Heippa täältä koskelta 🙂 Lähdin eilen illalla ulos mun lemppari paikkaan ja tulin tänne uudestaan vielä tänään viimeistelemään ajatukset kasaan. Ajatukset täällä virtaavat paremmin, kuin missään muualla. Tästä koskesta tuli mulle todella rakas kesän aikana joten laitoin repun selkään ja suuntasin tänne kirjoittamaan.

Hah. Tästä retkipannusta muuten tuli myöskin mulle varsin tärkeä enkä olekaan lähtenyt mihinkään ulos ilman sitä siitä lähtien, kun sen ostin. Näitä elämän pieniä juttuja taas 🙂

Olen siitä aika onnellinen, että näin aito luonto on jatkuvasti mun lähellä. Tänne on ollut helppo tulla, kun mieli tuntuu liian painavalta ja tässä saan hengittää ja antaa sydämelle tilaa tuntea jotain muutakin, kuin pelkkää paineen tunnetta. Luonnolla on aina ollut mulle suuri merkitys hyvinvoinnin kannalta ja tiedän, että monelle meistä se merkitsee samaa.

Oon aikaisemmin jakanut täällä ajatuksiani työpaikkakiusaamisesta ja siitä miten peruuttamattomasti se on terveyteeni vaikuttanut. Sanomattakin selvää, että asia on saanut laajat mittasuhteet ja ovat minulle raskaita asioita edelleen käsittää. Olen ollut täällä avoin, mutta nyt alkaa tuntua siltä, että vedän jonkun rajan liittyen yksityisyyteni. Olen saanut paljon ihania viestejä, mutta valitettavasti kaikki ei ymmärrä kunnioittaa toista tai toisten yksityisyyttä.

Ei sitä kirjoittaessa käsitä minkälaiselle yleisölle jakaa ajatuksiaan. Onneksi suurimmaksi osaksi kuitenkin blogini on hyvänmielen paikka ja tänne on hyvä palata kun tuntuu siltä, kiitos teille! 💛 Tämä kuitenkin on myös minulle tärkeimpien ajatuksien turvasatama ja toivon, ettei se koskaan kääntyisi minua vastaan.

Mun elämässä tapahtuu tällä hetkellä paljon enkä täällä avaa asioita nyt sen enempää. Käsittelen asioita kuten parhaaksi sen näen ja vaikka tällä hetkellä elän käännekohtaa elämässäni niin tiedän, että lopulta asiat tapahtuvat minua varten. Olen niin optimistinen lopulta vaikka mun sydän olisi miten rikki ja väsynyt.

Mä tarviin nyt aikaa. Haluan kuitenkin olla rehellinen ja varmasti myöhemmin jaan täällä enemmän omaa elämääni, kun siihen jaksaminen riittää.

Jätän blogini nyt pienelle tauolle ja palailen tänne taas, kun aidosti tuntuu siltä. Nyt ovat ajatukset tällaiset ja ne tuntuvat oikeilta.

Mitä parhainta syksyä sinne ruudun toiselle puolelle! Palaillaan taas ❤️

Sunset thoughts

Syyskuussa puihin kuivuu kuolleita lehtiä, jotka syystuulen voimasta leijailee hiljalleen alas maahan muodostaen maisemasta keltapunaruskean maalauksen. Kesä kuolee pois, mutta syksy syntyy tilalle. Elämän kiertokulku tämä kaikki tässä. Syntymää, kuolemaa ja siinä välissä elämä tai tarina. Mittaamaton määrä iloa, unelmia, pettymystä ja toiveikkuutta.

Olitko oikeasti siinä.

Hiipuvan illan taivaanrannan väri tuntuu toisena päivänä uhkaavalta kuin maailmanloppu lähestyisi meitä. Toisena päivänä se tuntuu hämmentävän kauniilta kuin se kutsuisi meitä luoksensa pehmeään syliin, johon jäädä.

Pysähdy hetkeksi, itke ja tunne loputtomalta tuntuva suru, mutta jatka sitten polkuasi. Jokin ilta huomaat käveleväsi hiipuvan illan tunnelmissa pysähdyttävän kaunista taivaanrantaa kohti ja huomaat olevasi turvallisesti perillä.

💛

Hotel Utsjoki

Nyt kun perhokalastuksen kausi alkaa pikkuhiljaa hiljentyä niin on kiva suunnata ajatuksia toisaalle muihin juttuihin. Kesä täällä on ollut todella kalastuspainotteista ja on haikeaa, että yksi asia missä on ollut mukana sydämellä tulee tiensä päähän.

Olen oppinut reilu yhden kalastuskauden aikana paljon perhokalastuksesta. En koskaan kuvitellut kalastavani tällä tavalla, mutta jotenkin siitä tuli täällä uusi harrastus johon lähdin heti epäilemättä mukaan. Se on maailman kauneinta seurattavaa, miten läheltä olen katsonut kun joku tekee sitä myös sydän mukana. Ei sanat riitä miten kiitollinen olen kaikesta saamastani opista ja ihmisistä, joiden mukana olen saanut olla. Upeita kokemuksia takana. ❤️

Saimme viime viikonloppuna mahdollisuuden yöpyä Hotel Utsjoella, jonka välittömässä läheisyydessä on Utsjoki. Tämä paikka on tullut minulle tutuksi vasta tänä kesänä ja tästä onkin tullut kerättyä ehkä parhaimmat muistot sekä enkkakalat..:)

Utsjoelle hotellilta oli matkaa vain rappusten verran..

Tästä lähti ilta käyntiin. 💛

Olimme jotenkin tosi uupuneita, joten ei mennyt myöhään. Enemmän houkutteli lopulta vain ajatus siitä, että pääsisi lepäämään ja keräilemään voimia seuraavalle päivälle.

Tänne oli ihana päästä nukkumaan..<3

Ennen sitä menimme vohveleille. Hotelli Utsjoelta tänne ajaa vajaat 10min.

Ihana paikka. 💛 Toteutettu yhteistyössä Hotel Utsjoen kanssa*

https://www.instagram.com/hotelutsjoki/

ta mig tillbaka

Nyt kuvia paikasta johon menimme ensimmäistä kertaa kalaan. Mullahan on vielä todella vähän kokemusta takana enkä kokenut olevani tarpeeksi kokenut näin haastavaan koskeen joten ensimmäiseksi tunsin aika paljon epävarmuutta.

Kyllä muutama kirosana lensi tuolla kivikossa. Perhot kiinni pitkin puita ja kiviä. Kyllä kalastajat tietää mitä tää touhu parhaimmillaan voi olla.

Mutta sitten vaihdoin kurssia. Totesin, että kehitys ja tietotaito kasvaa siellä missä mukavuusraja sekä tuttu turvallisuuden tunne ylittyy..

Olen liian kilpailuhenkinen ja ottaa koville, jos en pärjää tai osaa. Mutta tuolla ollessani näin mahdollisuuksia ja koin lopulta onnistumisen tunteita. Epävarmuus helpottaa jokaisella kerralla ja tästä voisin olla eniten ylpeä, jos jostain.

Olen vasta alussa perhokalastuksessa, saa nähdä mihin tämä tie johtaa. Niin paljon vielä opittavaa kaikesta. Niin kuin siitä olen puhunut, ei se ole minun ykköslajini, mutta se on mahtavaa ❤️

Kaikkea tätä tulee ikävä, mutta onneksi kosket eivät täältä mihinkään katoa. 💛

Utsjoki

Heipparallaa!!:) Nyt vihdoin niitä kuvia viime viikonlopusta..:)

Alhaalla muistoja yöstä jotka jää sydämeen. Tuntuu, että osa sydäntä jäi jonnekin tänne..

Kello oli kaksi yöllä ja ihastuin näihin hetkiin.

Se on ihan totta, että ei kameraan voi tallentaa sitä todellista tunnelmaa jonka itse näkee ja kokee. 💛

Jokainen yö venyi melkein aamuun asti..

Ja sunnuntaina sai kalastella vielä kuuteen asti..

Mä oon aika kilpailuhenkinen ja välillä se, kun toinen on onnistunut ja itsellä jäänyt onnistumisen tunteet pois – on harmittanut. Vaikkakin toisen saavutus on upeaa eikä se ole mistään pois.

Saavutukset ja onnistumisen tunteet tulevat monien toistojen, oivalluksien ja harjoitteluiden kautta.

Alhaalla muisto siitä, että kunhan vain luottaa tekemiseen – se lopulta palkitsee.

Oli toki upeaa, mutta enemmän olin ylpeä siitä miten hienosti ja kärsivällisesti toinen on mua jaksanut opettaa, kun olen ollut varmasti maailman hankalin opetettava. ❤️

Joen toisella puolella Norja.

Ja takas kotimatkalla radiosta soi tämä biisi:

”I travelled all this way so I could cover up the past
Paint myself a future where the happiness would last
I don’t know how to let you go
I’d go anywhere if it would give me peace of mind”

💛

-Elviira

 

Juhannus Utsjoella

Pysähdyttävän kaunista joka puolella. Myöhemmin varmasti laajempaa tarinaa tänne blogin puolelle kunhan ollaan selvitty takaisin kotiin. Eilinen venyi aamu kolmeen asti nuotiolla upeiden tyyppien kanssa. Viiniä ja shamppanjaa kului ja meno oli kyllä sen mukaista..

Nyt ollaan saunottu ja mä rentoudun vielä hetken tässä ja sit illalla tekemään sitä mikä oli matkan päätarkoitus.

Mitä parhainta viikonloppua vielä sinne!!😊