Omaa onnellisuuttaan sekä niihin liittyviä tekijöitä on hyvä pohtia syvästi aika ajoittain. Varsinkin tänä aikana on tärkeää muistutella itseään kaiken negatiivisuuden keskellä, että mikä sut tekee onnelliseksi ja antaa näille asioille entistä kovemmin huomiota. Erityisesti heidän, jotka tuntevat syvästi asioita ja kantavat maailman murheita omilla harteillaan. Myötätunto on kaunista, mut se voi myös herkästi kuormittaa. Olen ollut umpikujassa jossain, missä en halua olla.
Mä olen onnellinen, kun saan elää elämääni omien arvojen mukaisesti. Olen myös onnellinen kyvystä nähdä ihminen ihmisenä.
Tein eilen päätöksen erota kirkosta. Se päätös tuntui mulla sydämessä asti ainoalta oikealta ratkaisulta. En aijo paneutua tähän sen syvemmin täällä, mutta mä en halua olla osana missään mikä asettaa ihmisen eriarvoiseen asemaan. Ja jossa toimintaa ei ohjaa puhdas rakkaus. Vaikka tähän päätökseen ja eroamiseen liittyi tunteita – oli se samalla suuri helpotus päästää irti missä ihmisen tasa-arvo ei toteudu.
Muistutan tänään itseäni siitä mikä minut tekee onnelliseksi. Miltä se mulle todellisuudessa näyttää ja mitä se itselle tarkoittaa. Pohdin myös miten näitä asioita voin vastaanottaa ja lisätä omaan elämääni vielä enemmän. Muistutan siitä, kun itse on vastaanottavainen rakkaudelle – se huomaamatta lisääntyy kaikilla osa-alueilla elämässä. Tähän haluan keskittyä tästä eteenpäin vahvemmin ja antaa vielä enemmän tilaa. Haluan elämäni toteutuvan arvojeni mukaisesti. Se myös automaattisesti raivaa edestään minulle kuulumattomia asioita, jotka eivät siihen matkaan kuulu. ❤
Meillä itsellämme on suurin vaikutus omaan onnellisuuteemme ja näitä tukeviin asiohin. Onnellisuus on kiinni elämän pienistä, perusasioista ja siitä miten me asiat näemme & koemme. Toisaalta. Joillekin se tarkoittaa uutta autoa. Joillekin onnellisuus on rakkautta.
onnenaarella.com 