Avainsana: Inari

Väärä ajattelutapa

Published on julkaissut Elviira SavolainenJätä kommentti

Nyt on sellainen olo, että pakko kirjoittaa aiheesta.

Me ollaan kurssilla hyvällä porukalla puhuttu vuorovaikutuksesta ja toisen ihmisen kohtaamisesta ja täytyy todeta, että monille näyttää tämä olevan täysin vieras käsite mikä on aika huolestuttavaa.

Nyt ollaan muutama vuosi käytetty jäätävän paljon resursseja yhden ongelman työstämiseen ja mainontaan, kun tässä maailmassa on hemmetin monta muuta ongelmaa, joiden kuuluisi saada vähintäänkin yhtä paljon huomiota/aikaa/toimenpiteitä/resursseja/rahaa.

Pari päivää sit tämän tietyn keskustelun myötä tuli tilanne, jossa eräs oli sanonut lopettavansa tilin seuraamisen ja että oli aiemmin pitänyt fiksuna, mutta ei enää, koska tietyt ajatukset olivat poikenneet hänen omasta näkökulmastaan. Jos toisenlaisia ongelmia(kuten vaikkapa muut, vaikeat sairaudet, alkoholismi, kovaa vauhtia kasvavat mielenterveydelliset ongelmat jne..)tuodaan tänä aikana esille, on se kuulemma tämän pandemian vähättelyä ja se ei ole fiksua käytöstä. Se siitä, ei tästä sen enempää. Ymmärrätte varmaan..

Mun mielestä on järkyttävää, et joku tässä maailmassa oikeasti kuvittelee pystyvänsä määrittää toisen ihmisen fiksuuden. Että jonkun toisen ajatus on väärä. Mä henkilökohtaisesti haluaisin itse pysyä näin tuomitsevista ihmisistä kaukana.

Tavallaan mä hämmästelen, että noin arvostelevat kommentit tulevat sit kuitenkin sellaiselta, joka on päättänyt kohdata ihmiset omassa elämässään noinkin kapealla mielellä. Ja se jos mikä auttaa tajuta toisen suppean tavan katsoa toisia ihmisiä ja maailmaa.

Toivottavasti meille opetettaisiin enemmän sitä, kuinka tärkeää on kohdata ihmiset sellaisina mitä he ovat. Että jokaisen mielipidettä tai ajatusta voitaisiin tarkastella yhtä arvokkaasti kuin omiamme – vaikka se niistä poikkeaisikin. ❤️ En varmaan olisi jäänyt pohtimaan toisen käytöstä noin muuten näin syvästi, jollei juuri oltaisi käyty näitä asioita läpi kurssin puolesta. Nyt vain tuli vahva tunne, että tästä pitää kirjoittaa vähän myös tänne.

Elämän arvokkaimpia juttuja joita olisi tärkeää tuoda enemmän esille. ❤️

Viimeinen auringonlasku

Published on julkaissut Elviira SavolainenJätä kommentti

Vietin viimeisiä iltojani tuolla nuotion äärellä kuunnellen kosken kohinaa sillä tiesin, että hetken päästä en enää ole täällä..

Sain hyvästellä toisen kotini ajan kanssa enkä tunne enää muuta kuin ikävää joka toivottavasti tästä pian helpottaa. Sydän on täällä ja oli tärkeää mun saada lähteä ajan kanssa, jotta pystyn keskittymään tulevaan elämääni ilman, että jatkuva suru tai ikävä painaisi siellä taustalla.

Sain eräänä iltana seurakseni ohikulkijoita ja keskustelimme lapissa asumisesta ja oikeastaan kerroin vähän myös omaa elämäntarinaani miten päädyin tänne ja sen, että olen myöskin muuttamassa nyt pois. Puhuimme niitä näitä ja lopuksi mies sanoi, että nähdään sit vuoden päästä 😀 Kerroin miten mulla on nyt jo ikävä ja he veikkasivat, että yleensä sitä lähdetään ja lopulta kuitenkin tullaan takaisin. Ymmärrän sen täysin ja jännä tosiaan nähdä sit mitä tulevaisuus tuo tullessaan 🙂 Joten terkut vaan sinne matkailijoille jos koskaan tänne eksytte..(todella todennäköistä..:)

Vaikka mun sydän halkeaakin ikävästä niin mä keskityn nyt Helsingissä omiin suunnitelmiin. Sen verran innoissani olen ja mielessä kyllä pysyy monien ihanien ihmisten kertomus siitä, että sitä aina pääsee takaisin, jos siltä tuntuu.💛 Se on mun tän hetkiselle sekaisin olevalle mielelle lohduttavin lause kuulla.

If there ever comes a day when we can’t be together, keep me in your heart. I’ll stay there forever

♥

Blogitauko

Published on julkaissut Elviira SavolainenJätä kommentti

Heippa täältä koskelta 🙂 Lähdin eilen illalla ulos mun lemppari paikkaan ja tulin tänne uudestaan vielä tänään viimeistelemään ajatukset kasaan. Ajatukset täällä virtaavat paremmin, kuin missään muualla. Tästä koskesta tuli mulle todella rakas kesän aikana joten laitoin repun selkään ja suuntasin tänne kirjoittamaan.

Hah. Tästä retkipannusta muuten tuli myöskin mulle varsin tärkeä enkä olekaan lähtenyt mihinkään ulos ilman sitä siitä lähtien, kun sen ostin. Näitä elämän pieniä juttuja taas 🙂

Olen siitä aika onnellinen, että näin aito luonto on jatkuvasti mun lähellä. Tänne on ollut helppo tulla, kun mieli tuntuu liian painavalta ja tässä saan hengittää ja antaa sydämelle tilaa tuntea jotain muutakin, kuin pelkkää paineen tunnetta. Luonnolla on aina ollut mulle suuri merkitys hyvinvoinnin kannalta ja tiedän, että monelle meistä se merkitsee samaa.

Oon aikaisemmin jakanut täällä ajatuksiani työpaikkakiusaamisesta ja siitä miten peruuttamattomasti se on terveyteeni vaikuttanut. Sanomattakin selvää, että asia on saanut laajat mittasuhteet ja ovat minulle raskaita asioita edelleen käsittää. Olen ollut täällä avoin, mutta nyt alkaa tuntua siltä, että vedän jonkun rajan liittyen yksityisyyteni. Olen saanut paljon ihania viestejä, mutta valitettavasti kaikki ei ymmärrä kunnioittaa toista tai toisten yksityisyyttä.

Ei sitä kirjoittaessa käsitä minkälaiselle yleisölle jakaa ajatuksiaan. Onneksi suurimmaksi osaksi kuitenkin blogini on hyvänmielen paikka ja tänne on hyvä palata kun tuntuu siltä, kiitos teille! 💛 Tämä kuitenkin on myös minulle tärkeimpien ajatuksien turvasatama ja toivon, ettei se koskaan kääntyisi minua vastaan.

Mun elämässä tapahtuu tällä hetkellä paljon enkä täällä avaa asioita nyt sen enempää. Käsittelen asioita kuten parhaaksi sen näen ja vaikka tällä hetkellä elän käännekohtaa elämässäni niin tiedän, että lopulta asiat tapahtuvat minua varten. Olen niin optimistinen lopulta vaikka mun sydän olisi miten rikki ja väsynyt.

Mä tarviin nyt aikaa. Haluan kuitenkin olla rehellinen ja varmasti myöhemmin jaan täällä enemmän omaa elämääni, kun siihen jaksaminen riittää.

Jätän blogini nyt pienelle tauolle ja palailen tänne taas, kun aidosti tuntuu siltä. Nyt ovat ajatukset tällaiset ja ne tuntuvat oikeilta.

Mitä parhainta syksyä sinne ruudun toiselle puolelle! Palaillaan taas ❤️

ta mig tillbaka

Published on julkaissut Elviira SavolainenJätä kommentti

Nyt kuvia paikasta johon menimme ensimmäistä kertaa kalaan. Mullahan on vielä todella vähän kokemusta takana enkä kokenut olevani tarpeeksi kokenut näin haastavaan koskeen joten ensimmäiseksi tunsin aika paljon epävarmuutta.

Kyllä muutama kirosana lensi tuolla kivikossa. Perhot kiinni pitkin puita ja kiviä. Kyllä kalastajat tietää mitä tää touhu parhaimmillaan voi olla.

Mutta sitten vaihdoin kurssia. Totesin, että kehitys ja tietotaito kasvaa siellä missä mukavuusraja sekä tuttu turvallisuuden tunne ylittyy..

Olen liian kilpailuhenkinen ja ottaa koville, jos en pärjää tai osaa. Mutta tuolla ollessani näin mahdollisuuksia ja koin lopulta onnistumisen tunteita. Epävarmuus helpottaa jokaisella kerralla ja tästä voisin olla eniten ylpeä, jos jostain.

Olen vasta alussa perhokalastuksessa, saa nähdä mihin tämä tie johtaa. Niin paljon vielä opittavaa kaikesta. Niin kuin siitä olen puhunut, ei se ole minun ykköslajini, mutta se on mahtavaa ❤️

Kaikkea tätä tulee ikävä, mutta onneksi kosket eivät täältä mihinkään katoa. 💛

Juhannus Utsjoella

Published on julkaissut Elviira Savolainen

Pysähdyttävän kaunista joka puolella. Myöhemmin varmasti laajempaa tarinaa tänne blogin puolelle kunhan ollaan selvitty takaisin kotiin. Eilinen venyi aamu kolmeen asti nuotiolla upeiden tyyppien kanssa. Viiniä ja shamppanjaa kului ja meno oli kyllä sen mukaista..

Nyt ollaan saunottu ja mä rentoudun vielä hetken tässä ja sit illalla tekemään sitä mikä oli matkan päätarkoitus.

Mitä parhainta viikonloppua vielä sinne!!😊

Tuulisjärvi

Published on julkaissut Elviira SavolainenJätä kommentti

Huomenta sinne!:) Oon ollut jo kuuden aikaan hereillä ja oon tässä juonut muutaman mukillisen kahvia ja tehnyt sohvalla blogijuttuja. Kirjoitan nyt eilisestä aamuretkestäni.

Heräilin eilen aikaisin aamulla ja päätin suoraan lähteä Tuulisjärvelle auringon vielä noustessa.

Pysähdyin matkalla ihastelemaan aurinkoa.

Mökithän täällä on valitettavasti nyt suljettu, mutta onneksi tulet voi tehdä myös ulkona.

Meidän suunnitelma on lähteä sunnuntaina tuonne pilkille aikaisin aamulla enkä malta odottaa!!:)

Tällaista siis eilen..:)

Ihania hetkiä luonnossa ja tässä tuntui, että unohdin kaiken negatiivisen ympäriltä. Mä oon päivittäin nyt saanut kuulla ja lukea kriisejä, joten oli ihana päästä pitkästä aikaa ihan vaan istumaan aurinkoon ja hiljaisuuteen. Luonnosta saa niin paljon hyvää energiaa ja siksi sinne on välillä tärkeä myös pysähtyä ja olla vaan..💛

Kahvia ja aurinkoa

Published on julkaissut Elviira SavolainenJätä kommentti

Mä heräilin tänään ennen kahdeksaa ja olin aika sekaisin kun on siirrytty kesäaikaan.

Mut onnellinen, kun ollaan nyt virallisesti menossa kesää kohti ja oon siitä innoissani. Tai no, Lapissahan on nyt ennätysmäärä lunta ja sitähän saattaa olla vielä heinäkuussakin joten ehkä mä otan nyt ihan rauhallisesti. Tulvia siis odotellessa ihan tässä ensimmäisenä 😀

Oon ollut työviikosta edelleen todella väsynyt, mutta luojan kiitos kahville. Sen voimin tässä ollaan nimittäin menty ja tältä näyttää just nyt.. Tää on kans jotenkin niin koomista, kun muutama vuosi sit ajattelin, että en tuu koskaan juomaan normaalia kahvia ja nyt tämähän tuntuu olevan mun aamujen pelastus. Näin ne ajatukset vaan muuttuvat 🙂

Oon lepäillyt aamun nyt tässä sohvalla, tehnyt tähän oman lukunurkkauksen kahvin kera ja lukenut kasan lehtiä ja etsinyt inspistä ja ihaillut toisten koteja..

Mä koitan herätä tässä hetken ja sit luultavasti ulos ja myöhemmin päivällä lisää blogijuttuja ajankohtaisesta aiheesta.

Aurinkoista sunnuntaita sinne!😊

Lappiin muutto toi mukanaan työpaikkakiusaamisen

Published on julkaissut Elviira Savolainen6 kommenttia

Heinäkuussa 2019 mua pyydettiin töihin Saariselälle. Tätä ennen oltiin jo keretty ajatella muuttoa Lappiin ja elämää siellä muutenkin. Sain ensimmäisenä yllättäen mahdollisuuden lähteä aikaisemmin aloittamaan työt, joten pakkasin kamat kasaan muutaman päivän varoitusajalla ja suuntasin kohti Helsinki-Vantaa lentokenttää. Tässä kohtaa osa varmaan ajattelee, miten paljon sitä voisi jännittää tällainen hyppy.

Mä olin todella rauhallinen. Jotenkin tuleva matka tuntui niin oikean luonnolliselta. Sellaiselta, jonka kuului tapahtua ❤

Maisemat vaihtuivat sekä tunne sisälläni. Ajattelin, että vihdoin uskalsin tehdä jotain rohkeaa ja olin ylpeä siitä. Asiat vihdoin järjestyy. Kolme viikkoa meni nopeasti ja kasassa upeita hetkiä luonnossa ja kivalta tuntuva työ sekä tunne, että täällä on hyvä olla. Asunnon irtisanoin ennen Helsinkiin paluuta ja elokuussa muutimme Ivaloon pysyvästi.

Tänne muuttaminen tuntui odotetulta käännekohdalta elämässä. Käännekohtahan se oli, jolla tuntui lopulta olevan kallis hinta.

Täytyy ymmärtää, että paha olo on hänellä, joka sen kohteellensa aiheuttaa.

Aloin voida syksyn jälkeen huonommin kotona työpäivien jälkeen. Töihin saavuin lähes aina hyväntuulisena ja hymyilevänä. Kai se on helppoa, kun tuntee jotain merkitystä työssään. On elämässään muutenkin onnellinen. ❤️ Tämä oli kai kova paikka toiselle työntekijälle, jonka kohteeksi jouduin työpaikallani.

Aloin kokea pikkuhiljaa ulkopuolelle jättämistä duuniin liittyvissä asioissa sekä muutenkin, törkeitä kommentteja, hyökkäävää ja minuun kohdistettua nöyryyttävää käytöstä myös asiakkaiden edessä. Lopulta se oli henkistä väkivaltaa myös työn ulkopuolella. Arvostelua henkilökohtaisesta elämästäni, uhkailua ja pelottelua, mikä lopulta vei osan terveyttäni ja sairastuin parantumattomaan suolistosairauteen, jonka kanssa elän loppuelämäni. Olen luonteeltani vahva, mutta kehoani en pystynyt tältä sairaudelta suojata.

Työpaikkakiusaaminen täytyy ottaa vakavasti eikä sitä saa sivuuttaa. Se on lopulta ihmisarvoa loukkaavaa ja henkistä väkivaltaa. Se on rikos. Oon paljon pohtinut, että mistä tuollainen käytös lopulta johtuu. Minkälainen ihminen on niin heikko sisältä, että pönkittää jo valmiiksi huonoa itsetuntoaan toisen kiusaamisella.

Kateus ja oma paha olo ajaa ihmisen hulluun ja pelottavaan käytökseen ja siihen ei osaa itse mitenkään varautua. Aluksi otin kaiken itseeni, kunnes jouduin muistuttamaan itseäni päivittäin, että toisen käytös puhuu puolestaan. Hetken mietin, että onkohan mussa oikeasti jotain vikaa, mutta todellisuudessa toisella on vain niin onnetonta olla itsensä kanssa.

Kyseinen sotku on hoidossa muilla tahoilla ja ajattelen, että ihmiset jotka tällaista tekee saa lopulta sen minkä ansaitsee. Mulla on nyt tarpeeksi kauan ollut huono olla, siitä ei pääse yli eikä ympäri, mutta ääneen puhuminen näistä asioista blogiin asti helpottaa sillä tiedän, että en ole ainoa joka on joutunut väkivallan uhriksi työpaikalla.

Mulla on kova luotto siihen, että mihin tahansa kuljenkaan tästä eteenpäin, niin asiat järjestyy ja asioiden yli ehkä joskus pääsee. Mulla on onneksi perhe ja lähimmäiset tukena ja se tuki on korvaamatonta.

Loppuun täytyy vielä sanoa, et vaikka miten paljon tuo asia on mua hetkeksi horjauttanut ja mitä olen joutunut käymään läpi niin ainoa mihin voin itse jatkossa vaikuttaa on se, millainen ihminen itse olen toisille. Vaikka oma ymmärtäminen ei ihan kaikkea enää käsitäkään tai toisen ihmisen pahuutta niin silti jaksan toivoa, et ihmiset tekisivät niitä asioita joihin voi itse vaikuttaa. Sen sijaan, että olisi toiselle paha – keskittyisi ennemmin oman elämänsä parantamiseen.

Uusivuosi

Published on julkaissut Elviira SavolainenJätä kommentti

Tiistai ilta. Rakkaan ollessa töissä, mietin miten voisin yllättää hänet ja mieleen tuli heti moottorikelkka. Hän on siitä paljon puhunut ja ajattelin, että tämä voisi olla se ilta kun vuokraisin meille oman sellaisen illaksi. Ajattelin, että voisimme lähteä sillä pidemmälle reissulle, mutta aikaa oli rajallisesti joten se jäisi toiseen kertaan. Sain ystävällisesti apua kelkan kanssa ja veimme sen tuttujemme pihalle odottamaan.

Illalla olimme kotosalla. Kävimme saunassa, söimme herkkuja, pihviä ja muutama viinilasillinen kului ja sit koitin johdatella meitä pikkuhiljaa ulos. Ehdotin P:lle, että jos menisimme pilkkihaalareissa kylään jossa kelkka odotteli. Tämä oli huvittava idea. Toinen halusi laittaa farkut ja ehdotin vähän lämpimämpää päälle 😀 Tässä vaiheessa meinasin jo vihjata mitä ollaan menossa tekemään.. Lopuksi kuitenkin tuli puettua hyvin ja sit oltiin matkalla kylään. Siellä kerroin, että nyt päästään kelkkailemaan ja siitä sit lähti meidän ilta. Harjoiteltiin eka porukalla ja sit lähdimme kahdestaan ja sehän alkoi sit sillä, et kaaduttiin koko kelkan kanssa lumihankeen 😀 No ei se lopulta menoa haitannut. Meidän kanssa kelkkaili kans nuorempi poika, joka veti niin hienosti ja todella esimerkillisesti. Olisi aika mahtavaa päästä kelkkailemaan pidempiä reissuja.

Eli kelkkailessa ja hyvässä seurassa vaihtui vuosi 🙂 Näistä jää mieleenpainuvia muistoja.

Näissä maisemissa alkoi uusi vuosi.

Tulimme joskus yöllä, kahden aikaan kotiin ja katsoin säätä. Odotin aamua kuin kuuta nousevaa sillä luvassa olisi upeaa säätä aamulle. Herätys oli kahdeksalta ja olimme ulkona vähän yli yhdeksän matkalla pilkille..

Tänne päädyimme ja fiilis oli onnellinen. Niin ikävä ollut näitä hetkiä.

Viime vuosi on ollut muutoksien aikaa ja tämä on tuonut paljon hyvää ja myös asioita, joita en ole osannut odottaa. niistä lisää kunhan saan ajatukset niistä koottua.

Haluan kirjoittaa ylös toiveita ja ajatuksia tälle vuodelle.

Uusi vuosi on aina jollain tapaa meille uuden alku jolloin aina miettii kulunutta vuotta ja tulevaa. Lähi kuukausina en ole ollut paras versio itsestäni. Mulle on joskus hankalaa sanoa, että asiat tuntuvat vaikealta, mutta onneksi 2019 on ohitse. Vaihtunut vuosi tuntuu aina raikkaalle käännökselle ja sitä olenkin kaivannut. Viime kuukaudet ovat olleet rankkoja ja käyn läpi vaikeita asioita. Ne ovat kuluttanut paljon hyvinvointia ja välillä kaikki on tuntunut ylitsepääsemättömän raskaalta. Näiden asioiden takia otankin helpottuneena uuden vuoden vastaan.

Toivon ympärille onnellisuutta, rakkautta ja terveyttä. Haluan oppia ja pitää huolta itsestäni sekä olla hyvä ihminen toisille. Toivon, että läheisilläni ja rakkaimmillani on hyvä olla. Toivon kasvavani ihmisenä ja oppia jotain uutta ja tehdä asioita, joita en koskaan ennen ole tehnyt. Toivon löytäväni pieniä onnen juttuja, joista olla kiitollinen. Haluan jättää edellisen vuoden taakseni jollain tapaa, mutta sitä ajatellen haluan tänä vuonna olla itselleni armollisempi. Haluan tehdä arjesta ajoittain kaunista ja muistaa, että se koostuu pienistä asioista. Toivon voivani pysyä onnellisena.