Avainsana: Elämäälapissa

Unelmista

Published on julkaissut Elviira SavolainenJätä kommentti

Pitkästä aikaa täällä. ❤️ Edellinen postaus huokuu ikäviä fiiliksiä, mutta nyt voin kertoa, että suurin osa stressistä on selätetty ja olen pystynyt pikkuhiljaa antamaan tilaa hyville jutuille. Mä olin todella ahdistunut hetki sitten joten blogista tuli toissijainen näillä hetkillä.

Mainitsinkin aikaisemmin miten koronasta puhuminen nykyään vain turhauttaa ja vie vähän liikaa voimavaroja. En halua keskittää elämääni näiden asioiden ympärille. Voin toki edelleen keskustella asioista, mutta en kyseisellä aiheella enää kuormita mieltä vaan annan tilaa enemmän mulle merkityksellisille asioille.

Haluaisin jakaa täällä palasia unelmistani. Ja kun unelmoin, kuvittelen elämäni olevan aivan toisenlaista.

Nyt saatte vähän osviittaa selityksien kera mitä näillä tarkoitan, sillä samantyyppisiä kuvia on kerran ollut täällä aikaisemmin, mutta silloin en juurikaan avannut ajatuksiani sen kummemmin..:)

Haaveilen asunnosta/tukikohdasta joka olisi tuntureiden, meren tai koskien lähistöillä – en pelkästeen asunnosta vaan enemmän elämästä näiden unelmakuvien takana.

En nyt tuo julki tarkempia sijainteja/kohteita, mutta on niitäkin tässä pohdittu aikalailla..:) Luonnon äärellä eläminen aivan uudesta näkökulmasta katsottuna – on osa hiljalleen muodostunutta unelmaani. Enkä tästäkään ihan vielä kaikkea viitsi kirjoittaa, mutta varmasti jossain vaiheessa avaan tästä vielä lisää ❤️

Lapissa asuneena tämä mielikuva ei tunnu kaukaiselta vaan pikemminkin luonnolliselta. Tavoittelen tiettyä elämäntyyliä ja sen ajatteleminen sytyttää sydämessäni merkityksen ja palon tunteen, joka tuntuu täysin omalta. ❤

Viimeinen auringonlasku

Published on julkaissut Elviira SavolainenJätä kommentti

Vietin viimeisiä iltojani tuolla nuotion äärellä kuunnellen kosken kohinaa sillä tiesin, että hetken päästä en enää ole täällä..

Sain hyvästellä toisen kotini ajan kanssa enkä tunne enää muuta kuin ikävää joka toivottavasti tästä pian helpottaa. Sydän on täällä ja oli tärkeää mun saada lähteä ajan kanssa, jotta pystyn keskittymään tulevaan elämääni ilman, että jatkuva suru tai ikävä painaisi siellä taustalla.

Sain eräänä iltana seurakseni ohikulkijoita ja keskustelimme lapissa asumisesta ja oikeastaan kerroin vähän myös omaa elämäntarinaani miten päädyin tänne ja sen, että olen myöskin muuttamassa nyt pois. Puhuimme niitä näitä ja lopuksi mies sanoi, että nähdään sit vuoden päästä 😀 Kerroin miten mulla on nyt jo ikävä ja he veikkasivat, että yleensä sitä lähdetään ja lopulta kuitenkin tullaan takaisin. Ymmärrän sen täysin ja jännä tosiaan nähdä sit mitä tulevaisuus tuo tullessaan 🙂 Joten terkut vaan sinne matkailijoille jos koskaan tänne eksytte..(todella todennäköistä..:)

Vaikka mun sydän halkeaakin ikävästä niin mä keskityn nyt Helsingissä omiin suunnitelmiin. Sen verran innoissani olen ja mielessä kyllä pysyy monien ihanien ihmisten kertomus siitä, että sitä aina pääsee takaisin, jos siltä tuntuu.💛 Se on mun tän hetkiselle sekaisin olevalle mielelle lohduttavin lause kuulla.

If there ever comes a day when we can’t be together, keep me in your heart. I’ll stay there forever

♥

ta mig tillbaka

Published on julkaissut Elviira SavolainenJätä kommentti

Nyt kuvia paikasta johon menimme ensimmäistä kertaa kalaan. Mullahan on vielä todella vähän kokemusta takana enkä kokenut olevani tarpeeksi kokenut näin haastavaan koskeen joten ensimmäiseksi tunsin aika paljon epävarmuutta.

Kyllä muutama kirosana lensi tuolla kivikossa. Perhot kiinni pitkin puita ja kiviä. Kyllä kalastajat tietää mitä tää touhu parhaimmillaan voi olla.

Mutta sitten vaihdoin kurssia. Totesin, että kehitys ja tietotaito kasvaa siellä missä mukavuusraja sekä tuttu turvallisuuden tunne ylittyy..

Olen liian kilpailuhenkinen ja ottaa koville, jos en pärjää tai osaa. Mutta tuolla ollessani näin mahdollisuuksia ja koin lopulta onnistumisen tunteita. Epävarmuus helpottaa jokaisella kerralla ja tästä voisin olla eniten ylpeä, jos jostain.

Olen vasta alussa perhokalastuksessa, saa nähdä mihin tämä tie johtaa. Niin paljon vielä opittavaa kaikesta. Niin kuin siitä olen puhunut, ei se ole minun ykköslajini, mutta se on mahtavaa ❤️

Kaikkea tätä tulee ikävä, mutta onneksi kosket eivät täältä mihinkään katoa. 💛

Utsjoki

Published on julkaissut Elviira Savolainen

Heipparallaa!!:) Nyt vihdoin niitä kuvia viime viikonlopusta..:)

Alhaalla muistoja yöstä jotka jää sydämeen. Tuntuu, että osa sydäntä jäi jonnekin tänne..

Kello oli kaksi yöllä ja ihastuin näihin hetkiin.

Se on ihan totta, että ei kameraan voi tallentaa sitä todellista tunnelmaa jonka itse näkee ja kokee. 💛

Jokainen yö venyi melkein aamuun asti..

Ja sunnuntaina sai kalastella vielä kuuteen asti..

Mä oon aika kilpailuhenkinen ja välillä se, kun toinen on onnistunut ja itsellä jäänyt onnistumisen tunteet pois – on harmittanut. Vaikkakin toisen saavutus on upeaa eikä se ole mistään pois.

Saavutukset ja onnistumisen tunteet tulevat monien toistojen, oivalluksien ja harjoitteluiden kautta.

Alhaalla muisto siitä, että kunhan vain luottaa tekemiseen – se lopulta palkitsee.

Oli toki upeaa, mutta enemmän olin ylpeä siitä miten hienosti ja kärsivällisesti toinen on mua jaksanut opettaa, kun olen ollut varmasti maailman hankalin opetettava. ❤️

Joen toisella puolella Norja.

Ja takas kotimatkalla radiosta soi tämä biisi:

”I travelled all this way so I could cover up the past
Paint myself a future where the happiness would last
I don’t know how to let you go
I’d go anywhere if it would give me peace of mind”

💛

-Elviira

 

Juhannus Utsjoella

Published on julkaissut Elviira Savolainen

Pysähdyttävän kaunista joka puolella. Myöhemmin varmasti laajempaa tarinaa tänne blogin puolelle kunhan ollaan selvitty takaisin kotiin. Eilinen venyi aamu kolmeen asti nuotiolla upeiden tyyppien kanssa. Viiniä ja shamppanjaa kului ja meno oli kyllä sen mukaista..

Nyt ollaan saunottu ja mä rentoudun vielä hetken tässä ja sit illalla tekemään sitä mikä oli matkan päätarkoitus.

Mitä parhainta viikonloppua vielä sinne!!😊

Tuulisjärvi

Published on julkaissut Elviira SavolainenJätä kommentti

Huomenta sinne!:) Oon ollut jo kuuden aikaan hereillä ja oon tässä juonut muutaman mukillisen kahvia ja tehnyt sohvalla blogijuttuja. Kirjoitan nyt eilisestä aamuretkestäni.

Heräilin eilen aikaisin aamulla ja päätin suoraan lähteä Tuulisjärvelle auringon vielä noustessa.

Pysähdyin matkalla ihastelemaan aurinkoa.

Mökithän täällä on valitettavasti nyt suljettu, mutta onneksi tulet voi tehdä myös ulkona.

Meidän suunnitelma on lähteä sunnuntaina tuonne pilkille aikaisin aamulla enkä malta odottaa!!:)

Tällaista siis eilen..:)

Ihania hetkiä luonnossa ja tässä tuntui, että unohdin kaiken negatiivisen ympäriltä. Mä oon päivittäin nyt saanut kuulla ja lukea kriisejä, joten oli ihana päästä pitkästä aikaa ihan vaan istumaan aurinkoon ja hiljaisuuteen. Luonnosta saa niin paljon hyvää energiaa ja siksi sinne on välillä tärkeä myös pysähtyä ja olla vaan..💛

Kahvia ja aurinkoa

Published on julkaissut Elviira SavolainenJätä kommentti

Mä heräilin tänään ennen kahdeksaa ja olin aika sekaisin kun on siirrytty kesäaikaan.

Mut onnellinen, kun ollaan nyt virallisesti menossa kesää kohti ja oon siitä innoissani. Tai no, Lapissahan on nyt ennätysmäärä lunta ja sitähän saattaa olla vielä heinäkuussakin joten ehkä mä otan nyt ihan rauhallisesti. Tulvia siis odotellessa ihan tässä ensimmäisenä 😀

Oon ollut työviikosta edelleen todella väsynyt, mutta luojan kiitos kahville. Sen voimin tässä ollaan nimittäin menty ja tältä näyttää just nyt.. Tää on kans jotenkin niin koomista, kun muutama vuosi sit ajattelin, että en tuu koskaan juomaan normaalia kahvia ja nyt tämähän tuntuu olevan mun aamujen pelastus. Näin ne ajatukset vaan muuttuvat 🙂

Oon lepäillyt aamun nyt tässä sohvalla, tehnyt tähän oman lukunurkkauksen kahvin kera ja lukenut kasan lehtiä ja etsinyt inspistä ja ihaillut toisten koteja..

Mä koitan herätä tässä hetken ja sit luultavasti ulos ja myöhemmin päivällä lisää blogijuttuja ajankohtaisesta aiheesta.

Aurinkoista sunnuntaita sinne!😊

Retkiviikonloppu

Published on julkaissut Elviira SavolainenJätä kommentti

Mulla oli pitkästä aikaa viikonloppuvapaa ja päätimme tehdä siitä meille retkiviikonlopun 🙂 Sisko perheineen oli sopivasti samalla viikonlopulla Rukalla viettämässä aikaa ja suuntasimmekin sinne perjantaina suoraan töidemme jälkeen..

Pysähdyimme samana iltana muutamia kertoja kuvailemaan. Ruska on niin kaunista täällä 💛

Harjoittelin samalla kuvaamaan uudella kameralla..

P otti nämä kuvat. Niin ihania, et pakko laittaa tännekin. Tallentui ihanasti kameraan fiilis mikä tuolla oli. 🙂

Jäimme perjantai välisenä yönä Rovaniemelle yöksi ja siitä aamulla jatkoimme sit aamupalan kautta matkaa kohti Rukaa.

Seuraavassa postauksessa Rukasta lisää!:) Nyt muutama vapaa ja ohjelmassa tänään siivoamista, blogijuttuja, salia, pyykkien pesua ja asioiden hoitamista..:) Aika perus juttuja siis.

Ihanaa viikon aloitusta sinne myös! ❤

Töitä ja töitä

Published on julkaissut Elviira SavolainenJätä kommentti

Viimepäivät ovat menneet töissä ja se alkaakin jo pikkuhiljaa tuntua kehossa ja mielessä. Tänään viettelen vapaata ja oonkin saaanut siivottua ja pesin kasan pyykkiä ja sit kävin treenaamassa. Voi miten siitä tuleekin aina niin hyvä fiilis!!:)

Lapissa on nyt siis sesonki, eli täällä riittää ihan kivasti porukkaa ja töissä on kiirettä, mut mä toisaalta nautin siitä. Se pysähtyminen ja rauhoittuminen vain jää todella vähälle sen kiireen keskellä ja henk. koht. tuntuu, et yksi vapaapäivä viikossa ei riitä palautumiseen varsinkaan just nyt.

Kerroin tästä töissäkin ja naurettiin sille, kun mä heräsin pari yötä sit siihen, et etsin mun tyynyn vierestä erästä töihin liittyvää tavaraa ihan niin kuin olisin ollut töissä. Tää tapahtui vielä kaksi kertaa yön aikana.. Sit tänään aamulla juuri herättyäni aloin keittämään kahvia ja päätin keittää ne kahvit suoraan tuohon pannun alustalle. Itse pannuhan oli vielä tiskikaapissa ja katsoin sitä touhua sit siinä, et miten hitossa tähän päädyin, ei ole ollut ihan kaikki muumit laaksossa 😀 Voi että tätä meininkiä täällä..

AfterlightImage (4)

Huomaan heti, jos käyn ylikierroksilla ja kehossa on jonkin asteen stressitila. Mulle tähän ehdottomasti eniten auttaa luonnossa oleminen. Se on sellainen paikka jossa ajatukset saa lepää ja voi hengittää rauhassa ja kuunnella omaa mieltä. Ottaa aikaa itselle ja muistaa ne pienet onnellisuuden asiat, joiden varjoon yleensä jää aiheeton stressi. Mä tässä mietin just, että mistä oon kiitollinen. Ja oon aika onnellinen siitä, että ympärillä on lähes koskematonta luontoa ja miten pysäyttävän kaunista luonto on täällä. Ja että työmatkallakin saattaa nähdä illalla revontulia. ❤

Mä tulin jälleen taas ulkoa ja nyt ajattelin iltapalan kautta saunaan ja sit nukkumaan.

Ihanaa viikkoa sinne!<3