ta mig tillbaka

Published on julkaissut Elviira SavolainenJätä kommentti

Nyt kuvia paikasta johon menimme ensimmäistä kertaa kalaan. Mullahan on vielä todella vähän kokemusta takana enkä kokenut olevani tarpeeksi kokenut näin haastavaan koskeen joten ensimmäiseksi tunsin aika paljon epävarmuutta.

Kyllä muutama kirosana lensi tuolla kivikossa. Perhot kiinni pitkin puita ja kiviä. Kyllä kalastajat tietää mitä tää touhu parhaimmillaan voi olla.

Mutta sitten vaihdoin kurssia. Totesin, että kehitys ja tietotaito kasvaa siellä missä mukavuusraja sekä tuttu turvallisuuden tunne ylittyy..

Olen liian kilpailuhenkinen ja ottaa koville, jos en pärjää tai osaa. Mutta tuolla ollessani näin mahdollisuuksia ja koin lopulta onnistumisen tunteita. Epävarmuus helpottaa jokaisella kerralla ja tästä voisin olla eniten ylpeä, jos jostain.

Olen vasta alussa perhokalastuksessa, saa nähdä mihin tämä tie johtaa. Niin paljon vielä opittavaa kaikesta. Niin kuin siitä olen puhunut, ei se ole minun ykköslajini, mutta se on mahtavaa ❤️

Kaikkea tätä tulee ikävä, mutta onneksi kosket eivät täältä mihinkään katoa. 💛

Utsjoki

Published on julkaissut Elviira Savolainen

Heipparallaa!!:) Nyt vihdoin niitä kuvia viime viikonlopusta..:)

Alhaalla muistoja yöstä jotka jää sydämeen. Tuntuu, että osa sydäntä jäi jonnekin tänne..

Kello oli kaksi yöllä ja ihastuin näihin hetkiin.

Se on ihan totta, että ei kameraan voi tallentaa sitä todellista tunnelmaa jonka itse näkee ja kokee. 💛

Jokainen yö venyi melkein aamuun asti..

Ja sunnuntaina sai kalastella vielä kuuteen asti..

Mä oon aika kilpailuhenkinen ja välillä se, kun toinen on onnistunut ja itsellä jäänyt onnistumisen tunteet pois – on harmittanut. Vaikkakin toisen saavutus on upeaa eikä se ole mistään pois.

Saavutukset ja onnistumisen tunteet tulevat monien toistojen, oivalluksien ja harjoitteluiden kautta.

Alhaalla muisto siitä, että kunhan vain luottaa tekemiseen – se lopulta palkitsee.

Oli toki upeaa, mutta enemmän olin ylpeä siitä miten hienosti ja kärsivällisesti toinen on mua jaksanut opettaa, kun olen ollut varmasti maailman hankalin opetettava. ❤️

Joen toisella puolella Norja.

Ja takas kotimatkalla radiosta soi tämä biisi:

”I travelled all this way so I could cover up the past
Paint myself a future where the happiness would last
I don’t know how to let you go
I’d go anywhere if it would give me peace of mind”

💛

-Elviira

 

Juhannus Utsjoella

Published on julkaissut Elviira Savolainen

Pysähdyttävän kaunista joka puolella. Myöhemmin varmasti laajempaa tarinaa tänne blogin puolelle kunhan ollaan selvitty takaisin kotiin. Eilinen venyi aamu kolmeen asti nuotiolla upeiden tyyppien kanssa. Viiniä ja shamppanjaa kului ja meno oli kyllä sen mukaista..

Nyt ollaan saunottu ja mä rentoudun vielä hetken tässä ja sit illalla tekemään sitä mikä oli matkan päätarkoitus.

Mitä parhainta viikonloppua vielä sinne!!😊

Keskiyön aurinko

Published on julkaissut Elviira Savolainen

Lapissa on nyt alkanut aika jolloin aurinko ei laske ollenkaan.

Nappasin alhaalla olevat kuvat jokunen aika sitten ja näkymä oli pysähdyttävän kaunis.

23:30 yöllä..

Eikö olekin kaunista? 💛

Ja eräs ilta tuli löydettyä upea koski, jossa tuli hetki kalasteltua..

Metsässä oli ihana tuoksu ja mielen valtasi rauhallisuus. Täällä oli hyvä olla.

Olen rakastunut tunteeseen, jonka tämä paikka antaa.

Tuulisjärvi

Published on julkaissut Elviira SavolainenJätä kommentti

Huomenta sinne!:) Oon ollut jo kuuden aikaan hereillä ja oon tässä juonut muutaman mukillisen kahvia ja tehnyt sohvalla blogijuttuja. Kirjoitan nyt eilisestä aamuretkestäni.

Heräilin eilen aikaisin aamulla ja päätin suoraan lähteä Tuulisjärvelle auringon vielä noustessa.

Pysähdyin matkalla ihastelemaan aurinkoa.

Mökithän täällä on valitettavasti nyt suljettu, mutta onneksi tulet voi tehdä myös ulkona.

Meidän suunnitelma on lähteä sunnuntaina tuonne pilkille aikaisin aamulla enkä malta odottaa!!:)

Tällaista siis eilen..:)

Ihania hetkiä luonnossa ja tässä tuntui, että unohdin kaiken negatiivisen ympäriltä. Mä oon päivittäin nyt saanut kuulla ja lukea kriisejä, joten oli ihana päästä pitkästä aikaa ihan vaan istumaan aurinkoon ja hiljaisuuteen. Luonnosta saa niin paljon hyvää energiaa ja siksi sinne on välillä tärkeä myös pysähtyä ja olla vaan..💛

Kahvia ja aurinkoa

Published on julkaissut Elviira SavolainenJätä kommentti

Mä heräilin tänään ennen kahdeksaa ja olin aika sekaisin kun on siirrytty kesäaikaan.

Mut onnellinen, kun ollaan nyt virallisesti menossa kesää kohti ja oon siitä innoissani. Tai no, Lapissahan on nyt ennätysmäärä lunta ja sitähän saattaa olla vielä heinäkuussakin joten ehkä mä otan nyt ihan rauhallisesti. Tulvia siis odotellessa ihan tässä ensimmäisenä 😀

Oon ollut työviikosta edelleen todella väsynyt, mutta luojan kiitos kahville. Sen voimin tässä ollaan nimittäin menty ja tältä näyttää just nyt.. Tää on kans jotenkin niin koomista, kun muutama vuosi sit ajattelin, että en tuu koskaan juomaan normaalia kahvia ja nyt tämähän tuntuu olevan mun aamujen pelastus. Näin ne ajatukset vaan muuttuvat 🙂

Oon lepäillyt aamun nyt tässä sohvalla, tehnyt tähän oman lukunurkkauksen kahvin kera ja lukenut kasan lehtiä ja etsinyt inspistä ja ihaillut toisten koteja..

Mä koitan herätä tässä hetken ja sit luultavasti ulos ja myöhemmin päivällä lisää blogijuttuja ajankohtaisesta aiheesta.

Aurinkoista sunnuntaita sinne!😊

Lappiin muutto toi mukanaan työpaikkakiusaamisen

Published on julkaissut Elviira Savolainen6 kommenttia

Heinäkuussa 2019 mua pyydettiin töihin Saariselälle. Tätä ennen oltiin jo keretty ajatella muuttoa Lappiin ja elämää siellä muutenkin. Sain ensimmäisenä yllättäen mahdollisuuden lähteä aikaisemmin aloittamaan työt, joten pakkasin kamat kasaan muutaman päivän varoitusajalla ja suuntasin kohti Helsinki-Vantaa lentokenttää. Tässä kohtaa osa varmaan ajattelee, miten paljon sitä voisi jännittää tällainen hyppy.

Mä olin todella rauhallinen. Jotenkin tuleva matka tuntui niin oikean luonnolliselta. Sellaiselta, jonka kuului tapahtua ❤

Maisemat vaihtuivat sekä tunne sisälläni. Ajattelin, että vihdoin uskalsin tehdä jotain rohkeaa ja olin ylpeä siitä. Asiat vihdoin järjestyy. Kolme viikkoa meni nopeasti ja kasassa upeita hetkiä luonnossa ja kivalta tuntuva työ sekä tunne, että täällä on hyvä olla. Asunnon irtisanoin ennen Helsinkiin paluuta ja elokuussa muutimme Ivaloon pysyvästi.

Tänne muuttaminen tuntui odotetulta käännekohdalta elämässä. Käännekohtahan se oli, jolla tuntui lopulta olevan kallis hinta.

Täytyy ymmärtää, että paha olo on hänellä, joka sen kohteellensa aiheuttaa.

Aloin voida syksyn jälkeen huonommin kotona työpäivien jälkeen. Töihin saavuin lähes aina hyväntuulisena ja hymyilevänä. Kai se on helppoa, kun tuntee jotain merkitystä työssään. On elämässään muutenkin onnellinen. ❤️ Tämä oli kai kova paikka toiselle työntekijälle, jonka kohteeksi jouduin työpaikallani.

Aloin kokea pikkuhiljaa ulkopuolelle jättämistä duuniin liittyvissä asioissa sekä muutenkin, törkeitä kommentteja, hyökkäävää ja minuun kohdistettua nöyryyttävää käytöstä myös asiakkaiden edessä. Lopulta se oli henkistä väkivaltaa myös työn ulkopuolella. Arvostelua henkilökohtaisesta elämästäni, uhkailua ja pelottelua, mikä lopulta vei osan terveyttäni ja sairastuin parantumattomaan suolistosairauteen, jonka kanssa elän loppuelämäni. Olen luonteeltani vahva, mutta kehoani en pystynyt tältä sairaudelta suojata.

Työpaikkakiusaaminen täytyy ottaa vakavasti eikä sitä saa sivuuttaa. Se on lopulta ihmisarvoa loukkaavaa ja henkistä väkivaltaa. Se on rikos. Oon paljon pohtinut, että mistä tuollainen käytös lopulta johtuu. Minkälainen ihminen on niin heikko sisältä, että pönkittää jo valmiiksi huonoa itsetuntoaan toisen kiusaamisella.

Kateus ja oma paha olo ajaa ihmisen hulluun ja pelottavaan käytökseen ja siihen ei osaa itse mitenkään varautua. Aluksi otin kaiken itseeni, kunnes jouduin muistuttamaan itseäni päivittäin, että toisen käytös puhuu puolestaan. Hetken mietin, että onkohan mussa oikeasti jotain vikaa, mutta todellisuudessa toisella on vain niin onnetonta olla itsensä kanssa.

Kyseinen sotku on hoidossa muilla tahoilla ja ajattelen, että ihmiset jotka tällaista tekee saa lopulta sen minkä ansaitsee. Mulla on nyt tarpeeksi kauan ollut huono olla, siitä ei pääse yli eikä ympäri, mutta ääneen puhuminen näistä asioista blogiin asti helpottaa sillä tiedän, että en ole ainoa joka on joutunut väkivallan uhriksi työpaikalla.

Mulla on kova luotto siihen, että mihin tahansa kuljenkaan tästä eteenpäin, niin asiat järjestyy ja asioiden yli ehkä joskus pääsee. Mulla on onneksi perhe ja lähimmäiset tukena ja se tuki on korvaamatonta.

Loppuun täytyy vielä sanoa, et vaikka miten paljon tuo asia on mua hetkeksi horjauttanut ja mitä olen joutunut käymään läpi niin ainoa mihin voin itse jatkossa vaikuttaa on se, millainen ihminen itse olen toisille. Vaikka oma ymmärtäminen ei ihan kaikkea enää käsitäkään tai toisen ihmisen pahuutta niin silti jaksan toivoa, et ihmiset tekisivät niitä asioita joihin voi itse vaikuttaa. Sen sijaan, että olisi toiselle paha – keskittyisi ennemmin oman elämänsä parantamiseen.

Uusivuosi

Published on julkaissut Elviira SavolainenJätä kommentti

Tiistai ilta. Rakkaan ollessa töissä, mietin miten voisin yllättää hänet ja mieleen tuli heti moottorikelkka. Hän on siitä paljon puhunut ja ajattelin, että tämä voisi olla se ilta kun vuokraisin meille oman sellaisen illaksi. Ajattelin, että voisimme lähteä sillä pidemmälle reissulle, mutta aikaa oli rajallisesti joten se jäisi toiseen kertaan. Sain ystävällisesti apua kelkan kanssa ja veimme sen tuttujemme pihalle odottamaan.

Illalla olimme kotosalla. Kävimme saunassa, söimme herkkuja, pihviä ja muutama viinilasillinen kului ja sit koitin johdatella meitä pikkuhiljaa ulos. Ehdotin P:lle, että jos menisimme pilkkihaalareissa kylään jossa kelkka odotteli. Tämä oli huvittava idea. Toinen halusi laittaa farkut ja ehdotin vähän lämpimämpää päälle 😀 Tässä vaiheessa meinasin jo vihjata mitä ollaan menossa tekemään.. Lopuksi kuitenkin tuli puettua hyvin ja sit oltiin matkalla kylään. Siellä kerroin, että nyt päästään kelkkailemaan ja siitä sit lähti meidän ilta. Harjoiteltiin eka porukalla ja sit lähdimme kahdestaan ja sehän alkoi sit sillä, et kaaduttiin koko kelkan kanssa lumihankeen 😀 No ei se lopulta menoa haitannut. Meidän kanssa kelkkaili kans nuorempi poika, joka veti niin hienosti ja todella esimerkillisesti. Olisi aika mahtavaa päästä kelkkailemaan pidempiä reissuja.

Eli kelkkailessa ja hyvässä seurassa vaihtui vuosi 🙂 Näistä jää mieleenpainuvia muistoja.

Näissä maisemissa alkoi uusi vuosi.

Tulimme joskus yöllä, kahden aikaan kotiin ja katsoin säätä. Odotin aamua kuin kuuta nousevaa sillä luvassa olisi upeaa säätä aamulle. Herätys oli kahdeksalta ja olimme ulkona vähän yli yhdeksän matkalla pilkille..

Tänne päädyimme ja fiilis oli onnellinen. Niin ikävä ollut näitä hetkiä.

Viime vuosi on ollut muutoksien aikaa ja tämä on tuonut paljon hyvää ja myös asioita, joita en ole osannut odottaa. niistä lisää kunhan saan ajatukset niistä koottua.

Haluan kirjoittaa ylös toiveita ja ajatuksia tälle vuodelle.

Uusi vuosi on aina jollain tapaa meille uuden alku jolloin aina miettii kulunutta vuotta ja tulevaa. Lähi kuukausina en ole ollut paras versio itsestäni. Mulle on joskus hankalaa sanoa, että asiat tuntuvat vaikealta, mutta onneksi 2019 on ohitse. Vaihtunut vuosi tuntuu aina raikkaalle käännökselle ja sitä olenkin kaivannut. Viime kuukaudet ovat olleet rankkoja ja käyn läpi vaikeita asioita. Ne ovat kuluttanut paljon hyvinvointia ja välillä kaikki on tuntunut ylitsepääsemättömän raskaalta. Näiden asioiden takia otankin helpottuneena uuden vuoden vastaan.

Toivon ympärille onnellisuutta, rakkautta ja terveyttä. Haluan oppia ja pitää huolta itsestäni sekä olla hyvä ihminen toisille. Toivon, että läheisilläni ja rakkaimmillani on hyvä olla. Toivon kasvavani ihmisenä ja oppia jotain uutta ja tehdä asioita, joita en koskaan ennen ole tehnyt. Toivon löytäväni pieniä onnen juttuja, joista olla kiitollinen. Haluan jättää edellisen vuoden taakseni jollain tapaa, mutta sitä ajatellen haluan tänä vuonna olla itselleni armollisempi. Haluan tehdä arjesta ajoittain kaunista ja muistaa, että se koostuu pienistä asioista. Toivon voivani pysyä onnellisena.

 

 

 

 

Ulkoilua ja hyvinvoinnista

Published on julkaissut Elviira Savolainen1 kommentti

Mulla tosiaan oli sunnuntaina vähän lyhyempi päivä ja töistä lähdettyä mieli oli jotenkin todella väsynyt. Joskus näinkin. Onneksi rakas sai ihanan idean ja päätti tulla hakemaan mut töistä ja siitä suoraan päätimme suunnata tuntureille. Tuonne oli ihana päästä hengähtämään yhdessä ja tuntui samalla ihmeelliseltä olla tuolla satumaassa, jossa kaikki oli valkoista.. Ajatella, että aivan lähelläni on paikka, johon olen ennen haaveillut pääseväni ja voin jakaa näitä hetkiä rakkaimpani kanssa.

En ihan ollut varautunut et lähdemme ulos suoraan töistä joten asianmukainen pukeutuminen noihin pakkasiin ei ollut ihan kondiksessa. Lämmittelin itseäni juoksemalla ympäri ämpäri tuota pientä tunturia 😀 Silti nautin ja ihmettelin tuota kauneutta ympärilläni..<3 Seuraavalla kerralla kuitenkin täytyy mennä tuonne ajan kanssa ja paremmin varautuneena.

Mun olisi tänään hyvä vain olla ja levätä. Toki muutamia, ei niin kivoja juttuja on saatava hoidettua pois alta. Lepääminen tuntuu usein mulle todella hankalalta ja oon aikaisemminkin tiedostanut saman asian, kun keho pyytää rauhoittua ja laiminlyönyt todellisen olotilan. Sit ku oma mieli kun on vähän vilkkaampi niin sitä kuuntelee usein sit enemmän, mikä lopulta on kostautunut takas moneen kertaan.

Se on hassua, kun kuitenkin tiedostaa pysähtymisen tärkeyden ja sen, että oma jaksaminen on maailman tärkeimpiä asioita ja se edellyttää sitä, et on täysin ok olla tekemättä mitään, kun siltä tuntuu ja vaikka ei tuntuisikaan.

Mutta usein meillä se oman kehon kuunteleminen jää huomioimatta kiireen keskellä, vaikka eihän minkään kuulu tulla oman hyvinvoinnin edelle. Koitetaan muistaa näitä asioita ja olla tosiaan tekemättä yhtään mitään, kun siltä tuntuu ❤

Ihanaa päivää sinne. ❤

 

Ulkoilua kotikulmilla

Published on julkaissut Elviira SavolainenJätä kommentti

Eilen oli aivan upea sää ja päätimme lähteä nauttimaan siitä ulos. Tää on niin upeaa, että meidän kotikulmilla on näin upeat maisemat joihin pääsee niin lyhyellä automatkalla.

Näissä maisemissa tuli ulkoiltua eilen..:)

P ihanasti tekee just ruokaa ja mä saan rauhassa viimeistellä tätä valmiiksi 🙂 Sit olisi tarkoitus lähteä ulkoilemaan ja ottaa kaikki irti tuosta auringosta, sitä kun ei myöhemmin sit täällä enää ole jonkun aikaa..

Aurinko on ehdottomasti ehkä yks vaikuttavin tekijä meidän mieleen ja hyvinvointiin ja siksi pidänkin sitä todella tärkeänä, et lähtisi aina ulos käppäilemään kun on kauniit kelit. Huomaan heti D-vitamiinin puutoksen kehossa ja siksi koitankin aina huolehtia siitä, et lähtisin ulos sit kun on kauniit säät. Mulla on ehkä onneksi haastavaa edes koskaan jättää välistä aurinkoisia kelejä 😀

Muita samanlaisia? 🙂