Huomenta

Aamu alkoi taas parhaalla combolla ja hyvällä seuralla 🙂

Vitsi että jännittää! Mulla on maanantaina asuntonäyttö ja kuvien perusteella nyt jo jonkinlaiset odotukset. Huono puoli mussa on se, että saatan innostuneena luoda korkeita odotuksia ja pettyä sitten, jos jokin ei vastaakaan odotuksia. Ihan kuin sillä olisi merkitystä.. Tärkeintähän on vain nyt päästä omaan asuntoon ennen kuin menetän lopullisesti hermot 😀

Taidan olla miettimättä koko asiaa..:)

Seuraavaks kiertelee sisustusjuttuja ja sit myöhemmin katsomaan yhtä pesukonetta..:)

Kivaa päivää sinne teille!!💛

Viimeinen auringonlasku

Vietin viimeisiä iltojani tuolla nuotion äärellä kuunnellen kosken kohinaa sillä tiesin, että hetken päästä en enää ole täällä..

Sain hyvästellä toisen kotini ajan kanssa enkä tunne enää muuta kuin ikävää joka toivottavasti tästä pian helpottaa. Sydän on täällä ja oli tärkeää mun saada lähteä ajan kanssa, jotta pystyn keskittymään tulevaan elämääni ilman, että jatkuva suru tai ikävä painaisi siellä taustalla.

Sain eräänä iltana seurakseni ohikulkijoita ja keskustelimme lapissa asumisesta ja oikeastaan kerroin vähän myös omaa elämäntarinaani miten päädyin tänne ja sen, että olen myöskin muuttamassa nyt pois. Puhuimme niitä näitä ja lopuksi mies sanoi, että nähdään sit vuoden päästä 😀 Kerroin miten mulla on nyt jo ikävä ja he veikkasivat, että yleensä sitä lähdetään ja lopulta kuitenkin tullaan takaisin. Ymmärrän sen täysin ja jännä tosiaan nähdä sit mitä tulevaisuus tuo tullessaan 🙂 Joten terkut vaan sinne matkailijoille jos koskaan tänne eksytte..(todella todennäköistä..:)

Vaikka mun sydän halkeaakin ikävästä niin mä keskityn nyt Helsingissä omiin suunnitelmiin. Sen verran innoissani olen ja mielessä kyllä pysyy monien ihanien ihmisten kertomus siitä, että sitä aina pääsee takaisin, jos siltä tuntuu.💛 Se on mun tän hetkiselle sekaisin olevalle mielelle lohduttavin lause kuulla.

If there ever comes a day when we can’t be together, keep me in your heart. I’ll stay there forever

Blogitauko

Heippa täältä koskelta 🙂 Lähdin eilen illalla ulos mun lemppari paikkaan ja tulin tänne uudestaan vielä tänään viimeistelemään ajatukset kasaan. Ajatukset täällä virtaavat paremmin, kuin missään muualla. Tästä koskesta tuli mulle todella rakas kesän aikana joten laitoin repun selkään ja suuntasin tänne kirjoittamaan.

Hah. Tästä retkipannusta muuten tuli myöskin mulle varsin tärkeä enkä olekaan lähtenyt mihinkään ulos ilman sitä siitä lähtien, kun sen ostin. Näitä elämän pieniä juttuja taas 🙂

Olen siitä aika onnellinen, että näin aito luonto on jatkuvasti mun lähellä. Tänne on ollut helppo tulla, kun mieli tuntuu liian painavalta ja tässä saan hengittää ja antaa sydämelle tilaa tuntea jotain muutakin, kuin pelkkää paineen tunnetta. Luonnolla on aina ollut mulle suuri merkitys hyvinvoinnin kannalta ja tiedän, että monelle meistä se merkitsee samaa.

Oon aikaisemmin jakanut täällä ajatuksiani työpaikkakiusaamisesta ja siitä miten peruuttamattomasti se on terveyteeni vaikuttanut. Sanomattakin selvää, että asia on saanut laajat mittasuhteet ja ovat minulle raskaita asioita edelleen käsittää. Olen ollut täällä avoin, mutta nyt alkaa tuntua siltä, että vedän jonkun rajan liittyen yksityisyyteni. Olen saanut paljon ihania viestejä, mutta valitettavasti kaikki ei ymmärrä kunnioittaa toista tai toisten yksityisyyttä.

Ei sitä kirjoittaessa käsitä minkälaiselle yleisölle jakaa ajatuksiaan. Onneksi suurimmaksi osaksi kuitenkin blogini on hyvänmielen paikka ja tänne on hyvä palata kun tuntuu siltä, kiitos teille! 💛 Tämä kuitenkin on myös minulle tärkeimpien ajatuksien turvasatama ja toivon, ettei se koskaan kääntyisi minua vastaan.

Mun elämässä tapahtuu tällä hetkellä paljon enkä täällä avaa asioita nyt sen enempää. Käsittelen asioita kuten parhaaksi sen näen ja vaikka tällä hetkellä elän käännekohtaa elämässäni niin tiedän, että lopulta asiat tapahtuvat minua varten. Olen niin optimistinen lopulta vaikka mun sydän olisi miten rikki ja väsynyt.

Mä tarviin nyt aikaa. Haluan kuitenkin olla rehellinen ja varmasti myöhemmin jaan täällä enemmän omaa elämääni, kun siihen jaksaminen riittää.

Jätän blogini nyt pienelle tauolle ja palailen tänne taas, kun aidosti tuntuu siltä. Nyt ovat ajatukset tällaiset ja ne tuntuvat oikeilta.

Mitä parhainta syksyä sinne ruudun toiselle puolelle! Palaillaan taas ❤️

Sunset thoughts

Syyskuussa puihin kuivuu kuolleita lehtiä, jotka syystuulen voimasta leijailee hiljalleen alas maahan muodostaen maisemasta keltapunaruskean maalauksen. Kesä kuolee pois, mutta syksy syntyy tilalle. Elämän kiertokulku tämä kaikki tässä. Syntymää, kuolemaa ja siinä välissä elämä tai tarina. Mittaamaton määrä iloa, unelmia, pettymystä ja toiveikkuutta.

Olitko oikeasti siinä.

Hiipuvan illan taivaanrannan väri tuntuu toisena päivänä uhkaavalta kuin maailmanloppu lähestyisi meitä. Toisena päivänä se tuntuu hämmentävän kauniilta kuin se kutsuisi meitä luoksensa pehmeään syliin, johon jäädä.

Pysähdy hetkeksi, itke ja tunne loputtomalta tuntuva suru, mutta jatka sitten polkuasi. Jokin ilta huomaat käveleväsi hiipuvan illan tunnelmissa pysähdyttävän kaunista taivaanrantaa kohti ja huomaat olevasi turvallisesti perillä.

💛