Mulla tosiaan oli sunnuntaina vähän lyhyempi päivä ja töistä lähdettyä mieli oli jotenkin todella väsynyt. Joskus näinkin. Onneksi rakas sai ihanan idean ja päätti tulla hakemaan mut töistä ja siitä suoraan päätimme suunnata tuntureille. Tuonne oli ihana päästä hengähtämään yhdessä ja tuntui samalla ihmeelliseltä olla tuolla satumaassa, jossa kaikki oli valkoista.. Ajatella, että aivan lähelläni on paikka, johon olen ennen haaveillut pääseväni ja voin jakaa näitä hetkiä rakkaimpani kanssa.
En ihan ollut varautunut et lähdemme ulos suoraan töistä joten asianmukainen pukeutuminen noihin pakkasiin ei ollut ihan kondiksessa. Lämmittelin itseäni juoksemalla ympäri ämpäri tuota pientä tunturia 😀 Silti nautin ja ihmettelin tuota kauneutta ympärilläni..<3 Seuraavalla kerralla kuitenkin täytyy mennä tuonne ajan kanssa ja paremmin varautuneena.
Mun olisi tänään hyvä vain olla ja levätä. Toki muutamia, ei niin kivoja juttuja on saatava hoidettua pois alta. Lepääminen tuntuu usein mulle todella hankalalta ja oon aikaisemminkin tiedostanut saman asian, kun keho pyytää rauhoittua ja laiminlyönyt todellisen olotilan. Sit ku oma mieli kun on vähän vilkkaampi niin sitä kuuntelee usein sit enemmän, mikä lopulta on kostautunut takas moneen kertaan.
Se on hassua, kun kuitenkin tiedostaa pysähtymisen tärkeyden ja sen, että oma jaksaminen on maailman tärkeimpiä asioita ja se edellyttää sitä, et on täysin ok olla tekemättä mitään, kun siltä tuntuu ja vaikka ei tuntuisikaan.
Mutta usein meillä se oman kehon kuunteleminen jää huomioimatta kiireen keskellä, vaikka eihän minkään kuulu tulla oman hyvinvoinnin edelle. Koitetaan muistaa näitä asioita ja olla tosiaan tekemättä yhtään mitään, kun siltä tuntuu ❤
Ihanaa päivää sinne. ❤
onnenaarella.com 